Poro jolkuttaa pitkin soratietä. Kumpuilevan ja mutkaisen tien laidalla kohoava tiheä kuusimetsä kaipaisi kipeästi ensiharvennusta. Tuulilasi täplittyy itikoista.
Matka Mustarindaan, Paljakanvaaran laidalle on jo sinällään elämys. Uljas metsäluonto on pääsyy, miksi kuvataiteilijapari Alma Heikkilä ja Antti Majava ovat rakentaneet Paljakan vanhalle kyläkoululle taiteilijaresidenssin.
"Tämä on innostava ja syvällinen alue. Ihmisen luoman ympäristön ja luonnon välinen ero on huima. Tämä on hieno paikka tutkia ihmisen ja luonnon välistä suhdetta. Ei negatiivisesti ja vihaisesti, vaan uteliaana", Majava pohtii.
Luonnon ja ihmisen suhde on teemana myös Mustarinda-talon avajaisnäyttelyssä, jossa on 18 taiteilijan töitä kuudesta eri maasta.
Entisen luokkahuoneen seinillä on belgialaisen Debby Huysmansin valokuvia Siperiasta.
"Olen kiinnostunut unohdetuista, syrjäisistä yhteisöistä ja miten ihmiset kokevat oman ympäristönsä", Huysmans kertoo.
Siperian lisäksi nuori belgialainen valokuvaaja on hakenut kommunismin jälkiä muun muassa Puolassa ja Romaniassa.
Suomessa hän on kuvannut Ahvenanmaalla. Myös Lappi kiinnostaisi.
Huysmansin Siperian valokuvasarjan kuvista koottu omakustannuskirja voitti tämän vuoden PDN Photo Annual -palkinnon. Kuvissa vuorottelevat tyhjät maisemat ja tulevaisuuteen uskovat unohdettujen kylien asukkaat.
Päärakennuksen takaiseen kuusikkoon tilataideteoksen tehnyt brittiläinen kuvataiteilija Sam Basu sanoo työnsä olevan tervehdys vetämästään Treignac-taideyhteisöstä.
"Treignac toimii entisessä tekstiilitehtaassa, jonka varastosta sain työhön tarvittavan materiaalin", kuvataiteilijaksi Lontoon Goldsmithsistä valmistunut Basu kertoo.
Hämähäkin verkkoa ja toisaalta matemaattisia vektoreita muistuttavan työn muotokieli asettuu luonnon ja ihmisten arkkitehtuurin häilyvään rajamaastoon.
Treignacin toimintakonsepti muistuttaa Mustarindan suunnitelmia. Keski-Ranskassa sijaitseva taiteilijayhteisö järjestää residenssitilojen lisäksi näyttelyitä, kursseja, työpajoja ja seminaareja.
Ranskan mittakaavassa Treignac on yhtä syrjässä kuin Paljakan lakkautettu kyläkoulu Suomessa.
"Sielläkin on vähän ihmisiä ja enimmäkseen hekin ovat vanhoja", Basu hymyilee.
Itikoita on Treignacissa kuitenkin selvästi vähemmän kuin soiden ja vaarojen pilkkomassa kainuulaisluonnossa.
Entisen kyläkoulun pihapiirissä on tuttuja ja turvallisia rakennuksia, kuten viehättävä pihasauna.
Koulun urheilukentällä kohoaa tuulivoimala. Mustarinda on talon isäntäväen mukaan energian suhteen lähes omavarainen.
Sisätilat on kunnostettu osin 1950-luvun henkeen. Työtilojen lisäksi talosta löytyy majoitustiloja eri alojen taiteilijoiden käyttöön. Myös tutkijat ja kirjailijat ovat tervetulleita taloon.
Kunnostustöihin ja talon käynnistämiseen Mustarinda on saanut avustusta Taiteen keskustoimikunnalta, Oulun läänin taidetoimikunnalta, Kainuun kulttuurirahastolta ja Elävä Kainuun Leaderiltä.