Kahden viikon takaisesta Jorma Saarnin Utele-teoriaa koskevasta tiedesivun jutusta on kehkeytynyt mittava keskustelu. Monessa palautteessa on parjattu huuhaa-tutkimuksen julkaisemista Kalevan sivuilla. Oletin, että Utelen tunnistaa epäilyttäväksi tieteeksi vähemmälläkin luonnontieteen oppimäärällä.
Kun puhutaan Nobel-tason tutkimuksesta ilman mitään varsinaisia todisteita, pitäisi tämän jo soittaa hälytyskelloja. Jo pelkästään Saarnin esittämät uusi atomimalli ja yhtenäisteoria ovat nimenomaan Nobel-tasoa. Puhumattakaan siitä, että Saarnin kirja sisältää myös uuden gravitaatio- ja aikateorian sekä mustien aukkojen, valkoisten aukkojen, pimeän materian ja antimaterian teoriat.
Vähemmästäkin saisi uuden Einsteinin maineen.
Tällaisten tieteen perusteita ravistelevien väitteiden esittäminen ilman mitään todisteita on luonteenomaista maallikkotutkijoille, joiden teoriat lähinnä huvittavat tai ärsyttävät alan ammattilaisia. Teorioiden esittäjä itse voi olla täysin vakuuttunut niiden paikkansapitävyydestä. Oheinen Aslak Aikion kirjoitus valaisee tätä ilmiötä mainiosti.
Tiede-sivun jutussa haluttiin esitellä juuri näitä tieteen suuria kysymyksiä pohtivia maallikkotutkijoita esimerkkitapauksen valossa. Oletin pääjutun yhteydessä olleen professori Erkki Thunebergin osuuden selventävän asiaa. Ehkä oletin väärin. Se, että Utele-teoria on erittäin kiistanlainen ja täysin todistamaton, olisi ilmeisesti pitänyt ilmaista kissankokoisin kirjaimin.
Uteleen liittyvä uusosakeanti ei sen sijaan ollut tiedossamme, kun tiedesivu julkaistiin. Jos olisi, Utele-artikkelia ei tiedesivulla oltaisi nähty.
Sopimaton aihe?
Utele-teorian esittely nimenomaan tiedesivulla on myös nähty sopimattomana. Tästä olen jokseenkin eri mieltä. Epäuskottavilla ja mielikuvituksellisilla teorioillakin on paikkansa, eikä niiden esittäminen sanomalehdessä ole kiellettyä. On myös muistettava, että tieteen ja journalismin päämäärät ja kriteerit eivät ole yhtenevät.
Normaalisti vaihtoehtoisten teorioiden esiintuonti tapahtuu toki tiedemaailman vakiintuneiden käytäntöjen mukaisesti, esimerkiksi alan tieteellisissä julkaisuissa. Mullistavien teorioiden esittäminen omakustannekirjassa ilman varsinaisia todisteita on jatkumon toinen ääripää, joskin hyvin epäuskottava sellainen.
Jorma Saarni ei ole julkistanut teorioidensa yksityiskohtia, eikä yhteistyökumppaneitaan. Näin ollen hän ei pelaa tiedemaailman normaaleilla avoimuuden säännöillä. Saarnin toivomaa rakentavaa keskustelua teorioista ja sen lähtökohdista on salaisten teorioiden tiimoilta vaikea synnyttää.
Saarnille ei myöskään tunnu olevan tuttua tieteeseen olennaisesti kuuluva kritiikin esittäminen. Jos jokaisesta uudesta tai poikkeavasta teoriasta poikisi kunnianloukkausjuttu, eivät tutkijat ehtisi muuta tehdäkään kuin istua käräjillä.
Saarnin tutkimus on tämänhetkisillä näytöillä samaa tasoa kuin helsinkiläisen Kauko Niemisen eetteripyörreteoria. Niemisen mukaan maailmankaikkeuden perusväliaineen eetterin liike on eräänlainen synnyttävä voima maailmankaikkeudessa. Siis lähinnä huvittava.