Ihmiset pettävät, eroavat ja löytävät uuden. Kyllä on helppoa. Kuitenkin kaupungit ja kylät ovat täynnä uskottomuuskriisien synnyttämää surua ja tuskaa, vihaa ja järkytystä.
Yksi uskottomuuden kokenut ja siitä selvinnyt sanookin: "Avioliitto on kuin ruukku. Kun se särkyy, sen voi liimata ehjäksi niin, ettei säröjä juuri näy. Mutta kokoon liimattu ei tule koskaan ehjän veroiseksi." Uskottomuudesta väitöskirjaa tekevä Annikki Kaikkonen sanoo: "Moni pettäneeksi tullut kertoo, ettei olisi pettänyt, jos olisi tiennyt, mitä seurauksia jopa yhden yön jutulla voi olla."
Kirkon perheasiain keskuksen koulutussihteeri on tarttunut vaikeaan ja arkaan aiheeseen. Hän on syvähaastatellut 40:tä uskottomuuskriisin takia terapiassa ollutta eri puolilla Suomea. Kaikkonen on kuullut ilmiön eri osapuolia. Haastatellut ovat 23--60-vuotiaita, miehiä on 16, naisia 24.
Traumaattinen kriisi
Annikki Kaikkonen on koulutukseltaan perheterapeutti, joka on 25 vuoden aikana terapiatyössään selvitellyt jos jonkinlaista parisuhdekriisiä. Silti hän yllättyi uskottomuuden aiheuttaman tuskan ja surun määrästä. "Yksikään petetyksi tullut ei sano, että mitäs tuosta, no big deal -- ja harva pettäneeksi tulleistakaan. Kysymys ei ole kepeistä salarakas-jutuista, vaan kokemuksista, jotka ovat lävistäneet ihmisen minän suojavarustukset. Kyseessä on usein traumaattinen ja eksistentiaalinen kriisi."
Jos ihminen on elänyt vain parisuhteensa varassa, edessä on koko elämän ja minäkuvan rakentaminen uudelleen.
"Mutta siinäkin onnistutaan. Haastateltavien tarinoista on koottavissa monipuolinen työkalupakki siitä, miten surusta ja kivusta voi selviytyä ja eheytyä."
Tutkimusaineistoon sisältyy vain kuuden kriisin jälkeen yhdessä jatkaneen pariskunnan molemmat puolisot. Avioliitoista runsas kolmasosa päättyy eroon. Tutkimusten mukaan niistä puolisoista, jotka pysyvät yhdessä, puolet rakastuu vähintään kerran avioliittonsa aikana.
Uskottomuuskriisejä ei kyetä tilastoimaan tai määrällisesti arvioimaan, vaikka niitä pidetään avioerojen yleisimpänä yksittäisenä syynä. Kirkon perheasiain neuvottelukeskusten asiakkaista 14 prosenttia hakee apua uskottomuuden takia.
Seura-lehden kesällä julkistaman kyselyn mukaan kolmasosa suomalaisista sallii itselleen syrjähypyn. Sukupuolten välinen ero on huomattava. Miehistä syrjähypyn hyväksyisi itselleen 37 prosenttia, mutta naisista vain 20 prosenttia. Seuran kysely mittasi myös asenteita.
Dosentti Osmo Kontulan ja emeritus-professori Elina Haavio-Mannilan mukaan reilu kolmannes myöntää kyselytutkimuksissa olleensa uskoton. Miesten uskottomuus on hieman yleisempää kuin naisten.
Seuran kyselyn mukaan naisten suhtautuminen uskottomuuteen on muuttunut 90-luvun lopusta. Haavio-Mannila on epäillyt, että naiset ehkä kieltävät rinnakkaissuhteensa, koska kokevat olonsa uhatuiksi. He saattavat pelätä, että oman miehen kohdalle sattuu itseä nuorempi ja parempi.
Tutkijakaksikko on seurannut seksin trendejä kolme vuosikymmentä. Sallivimmin rinnakkaissuhteisiin ovat suhtautuneet suuret ikäluokat, jotka elivät nuoruudessaan 60- ja 70-lukujen seksivallankumouksen. Osmo Kontula huomauttaa, että siinä ilmapiirissä "paremmissa piireissä" oli muodikasta harrastaa parinvaihtoa. Sen jälkeen tulleiden miesten sukupolvien asenteet ovat säilyneet suunnilleen samanlaisina. Sen sijaan nuorten naisten asenteet syrjähyppyihin ovat muuttuneet tiukemmiksi. Kun lasketaan yhteen eri ikäluokkien vastaukset, asenteet ovat muuttuneet vähemmän salliviksi.
Perhearvojen paluu?
Rinnakkaissuhteiden väitetään vähentyneen 90-luvulla. Erityisesti kyselyihin vastanneiden naisten keskuudessa muutos on havaittavissa. Jatkossa nähdään, onko vastareaktio pysyvä eli ovatko perhearvot muuttaneet trendin pysyväksi.
"Kyselytutkimukset eivät tuo valaistusta paradoksiin, joka vallitsee asenteiden, toimintatapojen ja julkisen puheen kepeyden välillä. Tunteet ovat jääneet valtaosin tutkimuksellisessa mielessä koskettamatta", Kaikkonen väittää.
Uskottomuusriski näyttää liittyvän tiettyihin tilanteisiin; kun perheeseen syntyy lapsi; kun eletään tyhjän pesän vaihetta lasten itsenäistyessä; kun jomman kumman työhön liittyy matkustelua ja laaja suhdeverkko.
Teko on aina tietoinen
Kaikkonen sanoo, että uskottomuus on aina tietoinen valinta ja prosessi. Kukaan ei käy vieraissa vahingossa. Työn ja ammatin vaatimat seminaarimatkat ovat houkuttelevia loukkuja, vaikka reissumies puhuisi vahingosta ja humalasta. Moni turvautuu matkoilla ostoseksiin. Moni perustelee rinnakkaissuhteen vastuulla perheestä ja arvelee tuovansa ytyä väljähtyneeseen liittoon.
Suurin osa eli 70 prosenttia rinnakkaissuhteista säilyy kumppanilta piilossa eivätkä tule koskaan ilmi. Loput sitten aiheuttavatkin kiivasta kipua ja tuovat sydämeen surun.
Kyselytutkimusten mukaan viidesosa vakinaisen parisuhteen ulkopuolisista suhteista perustuu puolisoiden keskinäiseen sopimukseen, sanalliseen tai sanattomaan.
Jos avioliitto on solmittu muista syistä kuin rakkaudesta, uskottomia voivat olla molemmat. Jotkut eivät kerro puolisolle koskaan mitään, koska he eivät halua loukata.
Valheessa eläminen kuitenkin kuluttaa. Sekin tulee esiin Kaikkosen tutkimuksessa. Jos liittoa päätetään jatkaa uskottomuuden jälkeen, luottamuksen palautus on työlästä. Petetyksi tulleen on oltava ehdottoman varma, ettei häntä enää petetä.
Mutta voiko pettäjään koskaan luottaa?