Kun rakkauden ensihuuma on mennyt, arki panee suhteen pidemmän päälle koetukselle. Toisinaan se merkitsee sitä, että ruoho aidan takana alkaa näyttää vihreämmältä.
Suhtautuminen uskottomuuteen ja sen tuomittavuuteen vaihtelevat kulttuureittain. Mutta mikä on tilanne Suomessa? Ovatko ihmiset nykyään uskottomampia kuin ennen?
"Ainakin siitä päätellen, kuinka paljon asia on esillä. Viihteellä olemisesta ja viettelyn kulttuurista on tullut näkyvä ilmiö yhteiskunnassa", sanoo psykoterapeutti ja kliininen seksologi Päivi Minkkinen.
Viihteellä olo ei väistämättä merkitse päätymistä vieraaseen vuoteeseen, mutta toisen tai molempien jatkuva bailailu omilla tahoillaan voi kuluttaa suhdetta. Illanviettoon lähdetään niin nais- kuin miesporukoissakin.
Uskottomuusongelmien taustalla on Minkkisen mukaan usein pitkäaikainen tyytymättömyys suhteeseen. Tarpeet ohjaavat ihmisen käyttäytymistä, ja kohdatessaan vaikeuksia moni saattaa horjahtaa uskollisuudessa kaidalta tieltä.
Uskottomuus on aina vakava asia suhteessa. Pettäjä painiskelee syyllisyydentunteiden kanssa ja petetty menettää luottamuksensa toiseen.
"Petetty jää yksin ja kokee olevansa loukattu, riippumatta siitä, onko kyseessä yksittäinen tapahtuma vai todellinen rakastuminen kolmanteen osapuoleen", Minkkinen kertoo.
Uskottomuuden paljastuessa syntyy tilanne, joka haastaa molemmat puolisot pysähtymään ja kohtaamaan toisensa kasvokkain: miten me yhdessä tai erikseen tästä selviämme. Kriisitilanteessa ei pidä tehdä hätiköityjä päätöksiä, ja on hyvä muistaa, että vastuu suhteesta on edelleen kummallakin. "Usein odotetaan toisen tekevän päätöksen ja tilanne lukkiutuu."
Uskottomuus on yksi tavallisimpia erojen syitä, mutta kriisistä voi myös selviytyä ja jatkaa yhdessä eteenpäin. Tämä edellyttää sitä, että luottamuksen uudelleen rakentamiseen panostetaan ja sille annetaan aikaa. Sitä tarvitsee varsinkin petetty osapuoli.
Uskottomuuden motiivit ovat monet. Ongelmallisinta on, jos kumppani harjoittaa pettämistä jatkuvasti. Kysymys voi olla seksiriippuvuudesta tai syyt voivat piillä varhaislapsuuden vuorovaikutuskokemuksissa.
"Tämän tyyppistä uskottomuutta on vaikea hoitaa, varsinkin jos henkilö itse ei kärsi siitä. Toinen osapuoli voi puolestaan miettiä, mikä hänet sellaisessa suhteessa pitää ja mihin kaikkeen on lopulta valmis", Minkkinen toteaa.
Hyvässä parisuhteessa rakkautta hoidetaan joka päivä, ja luottamus pelaa. Pienet hellyydenosoitukset ja yhdessä tekeminen lähentävät paria. Mutta välillä on hyvä tehdä asioita myös erikseen. Itsetuntemus ja itsensä rakastaminen ovat hyviä lähtökohtia raivata suhteessa tilaa myös itselle ja omille harrastuksille.
Vaikka puhuminen ja avoimuus sinällään ovat tärkeitä, Minkkisen mielestä uskottomuuden syiden miettimisessä painottuvat liikaa pohdinnat vuorovaikutuksen ja kommunikoinnin vaikeuksista.
"Pohjimmiltaan kysymys on siitä, miten rakkaus, itsensä ja toisen kunnioittaminen suhteessa toteutuvat. Uskon, että jos rakkaus on parisuhteessa joskus ollut jaettavana, ei se vuosien saatossa koskaan kokonaan katoa."
Jokainen toivoo, että elämässä asiat olisivat hyvin ja vierellä uskollinen ystävä. "Etsin rehellistä ja luotettavaa kumppania" lienee yksi tavallisimmista lauseista lehti-ilmoituksissa, joissa paria haetaan.
"Rakkaus ei ole mikään vähäpätöinen asia, varsinkin kun kysymys on parisuhteesta. Se on elämän perusvire. Rakkaus toteutuu jakamisessa. Vaikeuksien kohdatessa tarvitaan tahtoa ja järkeä", Minkkinen sanoo.