Pääkirjoitus

Us­kot­ta­va talous on yk­kös­asia

Valtiontaloutta voidaan sopeuttaa kertarytinällä tai jaksottamalla. Sopeutus on järkevää jaksottaa, mutta se edellyttää pysyvää sitoutumista vastuulliseen taloudenpitoon.

Valtiontaloutta voidaan sopeuttaa kertarytinällä tai jaksottamalla. Sopeutus on järkevää jaksottaa, mutta se edellyttää pysyvää sitoutumista vastuulliseen taloudenpitoon.

Talouden sopeuttamisesta ja säästöjen jaksottamisesta saatiin torstaina malttamattomasti odotettu asiantuntijatyöryhmän ehdotus. Valtiosihteeri Martti Hetemäen johtama työryhmä esittää valtiontalouden sopeutustoimien lykkäämistä ensi vaalikaudelle.

Asiantuntijatyöryhmän mukaan valtiontaloutta sopeutettaisiin 2015 alkaen miljardilla eurolla kolmena peräkkäisenä vuotena, marraskuussa sovittuun rakennepoliittiseen ohjelmaan kuuluvien toimien ja menossa olevien uudistusten lisäksi. Käytännössä tarvitaan uusia menoleikkauksia ja veronkorotuksia.

Hallituksen tuskaa helpottaa, kun jaksottamisen kannalla on myös OECD. Sen mukaan verojen korotukset ja leikkaukset ovat välttämättömiä, mutta kaikkea ei tarvitse toteuttaa yhdessä vuodessa.

Asiantuntijatyöryhmän ehdotusta on tarkasteltava ennakkoluulottomasti. Kolme miljardia saataisiin raapaistua kokoon yhdessäkin vuodessa, mutta ei ilman seurauksia.

Kertarytinällä tehtävä raju sopeutus kiristäisi finanssipolitiikkaa kohtalokkaalla tavalla, juuri kun talous osoittaa hauraita toipumisen merkkejä. Työttömyyttä ei pidä päästää ryöpsähtämään kasvuun, jota ostovoiman romahdus ryydittäisi.
Tasapainotus- ja sopeutustoimien on oltava sellaisia, että luottamus Suomen talouteen rahoittajien, sijoittajien ja luottoluokittajien keskuudessa säilyy.

Poliittisilla päätöksillä ja lainsäädännöllä on osoitettava, että Suomi sitoutuu pysyvästi siihen, että talous pannaan kuntoon ja rakenteelliset ongelmat hoidetaan. Toisenlaisesta menosta on riittävästi esimerkkejä viime vuosilta.

Jotta sopeutusten jaksottaminen onnistuisi, on hallituksen maaliskuun kehysriihessä annettava tarvittavat lainsäädäntöesitykset ja saatettava ne voimaan tämän eduskuntakauden aikana. Tämä onnistuu varmasti, mutta ongelmallista on se, että jaksotetut sopeutustoimet sitovat myös seuraavan hallituksen käsiä.

Opposition perustelut siitä, että se ei halua olla tämän hallituksen säästöjen takuumiehenä, ovat tässä suhteessa ymmärrettäviä. Sekä keskusta että perussuomalaiset antoivatkin rukkaset pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) kutsulle kartoittaa yhdessä sopeutuksen jaksottamista.

Opposition on kuitenkin varottava antamasta sellaista kuvaa, että se ei olisi sitoutunut valtiontalouden sopeuttamiseen. Velkasuhteen taittaminen ja talouden kuntoon saattaminen on myös opposition intressi.

Tiukan opillisen kirkasotsaisuuden sijaan on katsottava käytännönläheisesti koko kansakunnan etua. Vuosia jatkuneen vaikean taloustilanteen ja viennin laskun oloissa on syytä kirkastaa, että valtiontalouden vastuullinen hoito ei voi, eikä saa olla yhdestä vaalikaudesta kiinni.

Rutinasta huolimatta myös seuraava hallitus joutuu jatkamaan valtiontalouden sopeutusta, samoin kuin eläke- ja rakenneuudistuksia. Luottamusta ei saa horjuttaa.