Maassamme on pitkään elänyt ihmeellinen kultti, joka palvoo sokeasti, yksisilmäisesti ja uskollisesti kolmen kirjaimen nimiyhdistelmää.
Tämä harras uskonlahko on aktiivinen suunnilleen jatkuvasti, mutta olympiakisojen jääkiekkoturnauksen alla ja aikana se äityy erityisen äänekkääksi ja näkyväksi.
Kultin johtajat ja saarnamiehet koostuvat etupäässä iltapäivälehtien jääkiekkotoimittajista, mutta aktiivisia löytyy myös muista niin sanotuista jääkiekkoasiantuntijoista.
Mielenkiintoisen antropologisen ilmiön ideologinen teema ja elämän tarkoitus on pohjoisamerikkalaisen NHL:n ylivertaisuuden ylistys ja korostaminen jääkiekkouutisissa sekä mielipidekommenteissa. Pyhän kymmenen käskyn ensimmäinen käsky kuuluu: Vain NHL:ssä pelataan parasta ja ainoaa oikeaa jääkiekkoa. Älä pidä muita liigoja hyvinä jääkiekkoliigoina.
Venäjän Sotšissa pelattavaan miesten jääkiekkoturnaukseen pääsevät osallistumaan kaikki pelaajat kaikista sarjoista. NHL pitää taukoa turnauksen ajan. Tämän vuoksi kultti palvoo turnausta antaumuksella ja elämöi, että maailman parhaat pelaajat maailman parhaasta sarjasta pääsevät pelaamaan maailman paremmuudesta.
Ylipapit koettavat laskea, millä maalla on eniten ja parhaiten palkattuja NHL-pelaajia. Sen perusteella he aina arvioivat etukäteen kisojen tuloksen. Pieleen on mennyt tähän asti.
Suomen maajoukkueen päävalmentaja Erkka Westerlund tohti valita joukkueeseen muutaman pelaajan NHL:n ulkopuolelta eli venäläisestä KHL:stä ja peräti kaksi SM-liigan Kärpistä. Tämän tietysti uskotaan heikentävän Suomen mahdollisuuksia.
Ruotsilla on paljon paremmat mahdollisuudet, koska heillä on vain yksi ei-NHL-pelaaja. Ylivoimainen voittajasuosikki on tietysti Kanada, jolla on kovimmat, parhaiten palkatut tähdet sisältävä joukkue.
Kultin uskossa on monta aukkoa. Papisto tietää, että useimmat ”Maailman Parhaan Jääkiekkoliigan” suomalaisista pelaavat joukkueissaan yleensä vaatimattomissa rooleissa vähäisellä jääajalla. Silti heidän mielestään joukkue pitäisi täyttää mieluummin heillä kuin huippukauttaan Euroopassa pelaavilla.
Omituista on sekin, että he ilakoivat joukkueeseen valitun Teemu Selänteen puolesta. Suuri suomalainen jääkiekkoikoni, maalisnaipperi, pääsee riemu-uutisotsikkoon noin kolmen kuukauden välein – aina kun onnistuu tekemään maalin joukkueelleen Anaheimille.
Ehkä ajatellaan, että viis Selänteen annista Suomen joukkueelle. Hänelle pitää suoda mahdollisuus olympiamitaliin palkintona pitkästä urasta pyhän NHL:n hyväksi.
Joku voisi tietysti ihmetellä, eivätkö ne mahdollisuudet mitaliin vähene ratkaisevasti, kun joukkueessa annetaan paikka parhaan teränsä ajat sitten menettäneelle pelaajalle jonkun oikeasti hyvän sijaan.
Siihen vastataan, että onhan Selänteen merkitys joukkueen yhteishengelle aivan valtava. Kyllä varmaan, mutta kumpaan suuntaan, voisi joku vääräuskoinen ja -leukainen taas kysyä.
NHL-uskon papisto näyttää olevan omasta mielestään erehtymätön ihmislaji, kuten erään toisenkin lahkon johtajat. Tämän saattoi havaita Suomelle voittoisissa jääkiekon Bratislavan MM-kisoissa vajaat kolme vuotta sitten.
Suomi sai tai valitsi joukkueeseen erittäin vähän NHL-pelaajia muihin huippumaihin verrattuna. Tämä aiheutti valtaisan solvausmyrskyn ja madonlukuennusteet maamme mitalimahdollisuuksista ennen kisoja.
Miten kävi? Tuntemattomista Euroopassa pelaavista pienipalkkalaisista kehkeytyi huikea joukkue, joka otti MM-kultaa.
Tuo tosiasia ei kuitenkaan horjuttanut sokeaa NHL-uskoa.
Suomalaiset pystyvät lyömään Sotšissa isotkin NHL-äijät kumoon, jos vain joukkueeseen kehkeytyy oikea henki ja tekemisen meininki. Se on mahdollista Selänteestä huolimatta.