Se että pieni vähemmistö Euroopassa elävistä muslimeista on altis ääriliikkeiden houkutuksille, ei ole enää mikään uutinen. Syyskuun 11. päivän terrori-iskujen suunnittelijat ja toimeenpanijatkin olivat Saksassa eläneitä muslimeja. Yllättävää sen sijaan on, että kaikista Euroopan maista juuri Hollanti on luisunut uskonsotien näyttämöksi. Siellä palavat kirkot ja moskeijat, siellä "vääräuskoiset" poliitikot ja taiteilijat saavat pelätä henkensä puolesta.
Hollantia on pidetty vapaamielisyyden ja suvaitsevaisuuden tyyssijana, maana jossa kristityt ja muslimit, kantaväestö ja maahanmuuttajat ovat eläneet sulassa sovussa toisiaan kunnioittaen ja toisiltaan oppien.
Tämä on kuitenkin ollut pelkkä kuorrutus. Pinnan alta tilanne on näyttänyt hyvin toisenlaiselta. 16-miljoonaisessa Hollannissa on miljoona muslimia, joista kaksi kolmasosaa on lähtöjään joko Turkista tai Marokosta. Juuri näiden kahden siirtolaisryhmän integraatio hollantilaiseen yhteiskuntaan on ollut kaikkein hitainta: he asuvat omissa suurkaupunkislummeissaan, työttömyys on hyvin laajaa, hollannin kielen oppiminen usein heikkoa. Heitä pidetään vanhassa kotimaassa "hollantilaisina" mutta Hollannissa "ulkomaalaisina".
Kun marokkolaistaustainen fanaatikko tappaa islamilaisuuteen kriittisesti suhtautuvan hollantilaisen elokuvaohjaajan, näyttäisi kyseessä olevan uskontojen välinen yhteentörmäys. Ohjaaja Theo van Gogh oli loukannut muslimien syvimpiä tunteita samaan tapaan kuin kirjailija Salman Rushdie ja ansaitsi oikeaoppisten mielestä kuoleman.
Uskontoa ei tietysti voi sivuttaa. Valtavirran islam on samalla tapaa harmitonta kuin tämän päivän kristillisyys. Mutta kovin paljon taaksepäin ei tarvitse mennä Euroopan historiassa, kun törmätään kristinuskon äärimmäisiin ilmenemismuotoihin ja niiden synkkiin seurauksiin. Jäänteitä siitä on nähtävissä vielä tänäänkin esimerkiksi Pohjois-Irlannissa.
Hollannissa on arvioitu, että viisi prosenttia maassa asuvista muslimeista on viehättynyt fundamentalistisiin oppeihin. Se tekee 50 000 ihmistä, joilta siis ainakin teoriassa voisi odottaa millaisia attentaatteja tahansa. Tehokaskaan salainen poliisi ei pysty valvomaan tällaista ihmismäärää avoimessa yhteiskunnassa.
Voidaan kuitenkin väittää, että viehtymys uskonnolliseen fanatismiin ei useinkaan ole syy vaan seuraus. Lohduttomat elinolot, valtaväestön asenteet ja näköalattomuus ovat hyvä kasvualusta äärimmäisille mielipiteille. Hollannin kaltaisessa maassa kuka tahansa voi ajaa melkein mitä tahansa. Islamilainen imaami voi saarnata "puhtaan" valtion puolesta, mutta myös kaksi vuotta sitten murhattu populistipoliitikko Pim Fortuyn ja ohjaaja Theo van Gogh olivat varsin ronskeja mielipiteissään.
Kiihkoislamilaiset johtajat käyttävät hyväkseen länsimaista sananvapautta ajaakseen aivan erilaista yhteiskuntaa. Länsimaat ovat tässä varsin voimattomia, elleivät ne sitten ole valmiita luopumaan keskeisistä arvoistaan.
Köyhien islamilaisten maiden väkeä tuotiin aikanaan Länsi-Euroopan maihin täyttämään työvoimavajetta ja tekemään töitä, jotka eivät kelvanneet kantaväestölle. Integraatioprosessi jäi puolitiehen, eikä edes Euroopan maista suvaitsevaisin pystynyt sopeuttamaan kaikki tulijoita uuteen yhteiskuntaan.
Kelloa ei kuitenkaan voi kääntää taaksepäin. Muslimisiirtolaisia ei voi laivata takaisin synnyinseuduilleen. Ainoa vaihtoehto on yrittää jatkaa sopeuttamista, niin hankalalta kuin se tällä hetkellä näyttääkin.