Oulussa on alkukesästä alkaen asunut kolme katolista nunnaa, ja neljäs on tulossa. Rakkauden lähetyssisarten sääntökuntaan kuuluvat naiset ovat osa Pohjois-Suomen katolista yhteisöä, jonka keskus on Oulussa sijaitseva Nasaretin pyhän perheen seurakunta.
Katolinen seurakunta perustettiin Ouluun 1992, ja runsaat parikymmentä vuotta seurakunnalla on Oulun Koskelassa ollut myös oma kirkkonsa. Seurakunnan jäseninä on joukko suomalaisia, mutta koko ajan kasvava määrä katolisia maahanmuuttajia, joista osa on alun perin tullut maahan turvapaikanhakijoina.
Suomalainen uskonnollisuus on muutoksessa. Merkittävä tekijä on maahanmuutto. Kun esimerkiksi katolisen kirkon jäseniä oli Suomessa vuonna 2000 runsaat 7 000, määrä on pian kaksinkertaistunut.
Vielä merkittävämpi kehityspiirre on ollut islamilaisen väestön kasvu. Arviot Suomessa asuvien islamilaisten määrästä vaihtelevat. Heitä lienee nyt noin 60 000. Islamilaisia yhteisöjä on maassa kymmeniä.
Se, kuinka merkittäväksi uskonnoksi islam Suomessa kasvaa, riippuu esimerkiksi maailman kriiseistä, Suomen maahanmuuttopolitiikasta ja muslimiyhteisön luontaisesta väestönkasvusta.
Yhdysvaltalainen Pew-tutkimuslaitos esitti runsas vuosi sitten arvion, jonka mukaan Suomessa asuisi vuonna 2050 jopa 190 000 islaminuskoista. Arviota ei kannata ottaa tarkkana tulevaisuudenkuvana, sen verran suuria epävarmuustekijöitä siihen liittyy. Väistämättömältä kuitenkin näyttää, että Suomessa on tulevaisuudessa selvästi enemmän muslimeja kuin nyt.
Muslimien määrän kasvu näkyy yhteiskunnassa monin tavoin. Tuore esimerkki liittyy paastokuukausi ramadaniin: Helsingin Itäkeskuksen suuri kauppakeskus näki ramadanin päättymisessä kaupallisen tilaisuuden ja järjesti keskukseen karnevaalimaisen tapahtuman.
Kaikkiaan Suomessa ja Euroopassa vallitsee kuitenkin epätarkka kuva siitä, mitä maahanmuutto merkitsee uskonnollisuuden muutokselle. Eurooppaan ei tule vain muslimeja vaan myös kristittyjä. Tämä on Suomessakin näkynyt niin, että osa tulijoista on perustanut omia kristillisiä seurakuntia, osa tullut esimerkiksi Oulun tapaan katolisen kirkon toimintaan, pieni joukko myös luterilaisiin seurakuntiin.
Suomen uskonnollinen kenttä on nyt myllerryksessä, jonka lopputulosta on mahdotonta tietää. Maallistuminen ja haluttomuus sitoutua minkään kirkko- tai uskontokunnan oppiin todennäköisesti etenee edelleen. Se on voimakas suuntaus koko läntisessä kulttuuripiirissä, mutta lähinnä vain siellä.
Suomessa uskonnollisten ryhmien suhteet ovat näihin asti olleet jokseenkin ongelmattomat. Maassa on vakiintuneita muotoja uskontodialogille, johon osallistuu etenkin kristillisten kirkkokuntien, muslimien ja juutalaisten edustajia.
Näiden keskustelujen yhdeksi tavoitteeksi sopii ottaa uskontojen keskinäisen mutta myös uskontojen yleisen ymmärryksen vahvistaminen. Se tukee myös yhteiskuntarauhan säilymistä.
Pääkirjoitus