Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan uskonnon merkitys vaihtelee paljon maittain. Köyhissä maissa ja myös Yhdysvalloissa uskonto tuo ihmisille palveluja. Se on suuri voimavara, kun muuta turvaa ei ole. Kolme Suomeen muuttanutta kertoo, mitä uskonto tarkoittaa heidän elämässään nyt.
Tansanialaiselle Zakaria Khamisille nukkuminenkin on uskonnon harjoitusta. Intialainen Shefali Arora aloittaa aamunsa rukoilemalla. Malesialainen Diane Frank on maallistunut kristitty.
Uskonto läsnä kaikkialla
Kuvat Pemban saarelta Tansanian Sansibarista ovat kuin pimeästä talvesta kärsivän ihmisen paratiisista. Sinivihreä meri, hiekkarannat, palmut. Auringon hehku.
Zakaria Khamis, 36, tähtää toisenlaiseen paratiisiin, vaikka syntyi Pemballe. Tämä elämä on Khamisille vain osa suurempaa kokonaisuutta.
– Elämä ei koskaan pääty. Se jatkuu paratiisissa tai helvetissä, Khamis kertoo.
Khamis on huolestunut siitä, mitä väkivaltaiselle maailmalle on tapahtumassa.
– Olemme pilaamassa maapallon. Sen sijaan voisimme vain rakastaa toisiamme ja elää rauhassa.
Khamis nostaa esiin, mitä Koraanissa sanotaan: jos pelastat yhden ihmisen, pelastat koko ihmiskunnan.
– Sama pätee myös toisin päin. Jos tapat yhden ihmisen, tapat koko ihmiskunnan, Khamis sanoo.
Khamisille uskonto on koko elämä.
– Siitä asti kun herään, kaikki mitä teen on elämistä jumalalle. Nukkuminenkin on uskonnon harjoitusta. On tärkeää olla nöyrä sekä ystävällinen ja hyvä toisille ihmisille. Siitä saa itsekin palkinnon, Khamis sanoo.
Khamis asuu parhaillaan Suomessa ja tekee maantieteestä väitöskirjaa Turun yliopistossa.
Hänen päiväänsä rytmittävät viisi rukoushetkeä. Puoliltapäivin hän menee töistä kotiinsa syömään, rukoilee pari kertaa ja menee sitten illaksi takaisin yliopistolle. Rukoushetki voi kestää parista minuutista puoleen tuntiin.
Rukoukset ovat arabian kielellä, säkeitä Koraanista, mutta sen jälkeen voi rukoilla myös omalla kielellä swahilillä.
– Rukoushetkien ulkopuolellakin voi olla yhteydessä jumalaan, Khamis muistuttaa.
Köyhissä maissa uskonto on tärkeämpi
Ennen Suomeen tuloa Khamis asui Yhdysvalloissa. Hän on pannut merkille, että ihmiset eivät ole kovinkaan uskonnollisia.
– Ehkä länsimainen kulttuuri tekee sen. Ihmiset saattavat käydä kirkossa vain jouluna ja hautajaisissa. Yksi suomalainen tuttuni juuri kertoi eroavansa kirkosta, Khamis kertoo.
Tansanialaisen Khamisin havainnot käyvät yhteen tutkimustiedon kanssa. Vauraissa länsimaissa uskonnon merkitys on ihmisille keskimäärin vähäisempi kuin esimerkiksi köyhissä maissa.
Amerikkalainen Pew Research Center -tutkimuslaitos kysyi asiaa 40 maasta. Etiopiassa uskonto on hyvin tärkeä käytännössä kaikille, 98 prosentille. Seuraavaksi eniten uskonto merkitsee Senegalissa (97 prosenttia) ja Indonesiassa (95 prosenttia).
Tansanialaisista puolestaan 90 prosenttia pitää uskontoa hyvin tärkeänä, Malesiassa 84 prosenttia ja Intiassa 80 prosenttia.
Sen sijaan Saksassa, Espanjassa ja Britanniassa samoin ajattelevien ihmisten osuus jää 21 prosenttiin. Ranskassa osuus on enää 14 prosenttia. Kiinassa uskonto on hyvin tärkeää enää vain kolmelle prosentille.
Latinalaisen Amerikan maista moni keikkuu listan keskivaiheilla.
Mielipidekyselyyn otti osaa viime keväänä yli 40 000 vastaajaa eri maista.
Yhdysvallat on erilainen. Siellä uskonnon merkitys on selvästi suurempi kuin monessa muussa länsimaassa, kuten Italiassa. Amerikkalaisista 53 prosenttia pitää uskontoa hyvin tärkeänä elämässään.
Suomi ei ollut mukana tässä kyselyssä, mutta esimerkiksi Gallup Internationalin parin vuoden takaisessa kyselyssä Suomessa oli pohjoismaista eniten uskonnollisia ihmisiä.
Zakaria Khamisille Jumala on niin tärkeä, että hän ei voi kuvitella epäilevänsä koskaan tämän olemassaoloa. Samasta syystä hän ei koskaan suutu Jumalalle.
– Jumala tietää kaiken ja sallii kaiken tapahtuvan, Khamis sanoo.
– Ihmiset eivät voi tietää, mitä tapahtuu seuraavaksi. No, säätä on opittu ennustamaan.
Isä vei Khamisin moskeijaan Pembassa ennen kuin hänen muistonsa edes alkavat lapsuuden hämärästä.
Kriiseissä apua uskonnolta
Uskonto nousee erityisen tärkeään asemaan köyhissä maissa, koska se tarjoaa turvaa. Näin ajattelee uskontotieteilijä, johtaja Kimmo Ketola Kirkon tutkimuskeskuksesta.
– Köyhissä maissa riskit ja uhkakuvat horjuttavat helposti perusturvallisuutta. Perusrakenteet, kuten koulu ja terveydenhuolto, saattavat toimia heikosti tai eivät ollenkaan, Ketola sanoo.
– Siksi kriiseissä ja konflikteissa haetaan herkästi apua uskonnolta, jumalilta ja hengiltä.
Monesti uskontokunnat ovat myös ottaneet harteilleen yhteiskunnan palveluja.
– Uskonnon merkitys on suuri, koska apua tarjoavat yhteisöt ovat muita enemmän läsnä ihmisten arjessa.
Yhdysvalloissa näkyy sama ilmiö.
– Hyvinvointivaltio ja turvaverkot eivät ole niin laajoja kuin Euroopassa. Uskonnolliset yhteisöt toimivat palveluiden järjestäjinä, Ketola sanoo.
Suomessa esimerkiksi luterilaisen kirkon lasten iltapäiväkerho voi olla perheille samanlainen kokemus. Tutkimustiedon mukaan saman maan sisällä varallisuus ei sen sijaan selitä ihmisten eroja suhtautumisessa uskontoon.
Mekan auringon mukaan
Zakaria Khamis vietti ensimmäistä ramadaniaan Suomessa kesällä. Olisi pitänyt paastota käytännössä 20 tuntia päivässä.
– Sain silloin hyvin tärkeän kokemuksen: islam ei ole tarkoitettu nöyryyttämään ihmisiä. Sain moskeijasta ohjeen, että paastoan vain siihen asti, kun aurinko laskee Mekassa.
Khamisille on itsestään selvää, että islamiin kuuluu toisten ihmisten kunnioittaminen. Siksi häntä pelottavat islamvastaiset lausunnot Suomessa ja muissa länsimaissa.
–Islamista on syntynyt täysin väärä kuva. Ymmärrän jollain tavalla, että niin on käynyt, mutta islam ei ole sitä, mitä jotkut väittävät sen nimissä tekevänsä.
Khamis on tullut arjessaan aiempaa varovaisemmaksi. Pelot estävät häntä menemästä myöhään illalla esimerkiksi moskeijaan Turussa.
Maallistuminen voi olla osa integraatiota
Kimmo Ketolan mukaan maahanmuuttajilla on yleensä suuri paine integroitua ja löytää oma paikkansa uudessa maassa. Maallistuminen eli uskonnon merkityksen väheneminen saattaa olla osa prosessia.
Saksalaisessa tutkimuksessa seurattiin Turkista tulleita muslimeita ja Puolasta muuttaneita katolisia. Selvisi, että maallistuminen tapahtuu yleensä hyvin nopeasti. Se näkyy esimerkiksi rukoilemisen vähenemisenä.
Ketolan mukaan osa maahanmuuttajista saattaa suorastaan pelätä maallistumista.
– Etenkin se näkyy vanhempien ja toisen polven maahanmuuttajien välillä. Lapset, jotka ovat eläneet uudessa kulttuurissa alusta asti, eivät tiedä muusta, ja se saattaa aiheuttaa hankausta.
Zakaria Khamis aikoo palata Sansibarin kotisaarille väitöskirjan jälkeen.
– Haluan antaa koulutukseni hyödyksi kotimaassani.
Rukoilu selkeyttää mieltä
Shefali Aroran päivä ei käynnisty oikein, jos hän ei rukoile aamulla.
– Silloin on koko päivän sellainen olo, että jotain puuttuu, Arora sanoo.
– Rukoilen, että päivä menisi hyvin.
Sama juttu kun hän tulee työpäivän jälkeen kotiin: kotitemppeliin on sytytettävä kynttilä.
Illalla perhe rukoilee yhdessä, jos se vain mitenkään on mahdollista. Arora myös meditoi päivittäin.
– Se selkeyttää mieltä.
Arora muutti Suomen pääkaupunkiseudulle 14 vuotta sitten, kun ensin hänen miehensä sai töitä Suomesta.
– En yritäkään menettää yhteyttä hindu-uskoon, johon kasvoin Intiassa. Se on hyvin tärkeä minulle. Usko määrittää arvoni ja on minulle osa ihmisenä olemista, Shefali Arora sanoo.
Joka kuukausi Arorien kotona pidetään papin vetämä seremonia, johon osallistuu myös ystäviä.
Lisäksi Arorat pyrkivät joka vuosi käymään Intiassa gurunsa luona tämän ashramissa. Perinteisesti ashram on ollut luostari, nykyisin lähinnä meditaatiokeskus.
– Usko antaa voimaa, henkistä ja emotionaalista tyydytystä. En olisi tämä sama minä ilman uskoa, Arora sanoo.
Hän oppi uskomaan jo lapsena.
– Menimme ashramiin isän ja äidin kanssa. Siellä lauloimme ja kuuntelimme opetusta sekä söimme yhdessä. Se oli hyvin hieno, rauhallinen kokemus.
Hyvä tulee takaisin
Arora uskoo karman lakeihin.
– Jos on hyvä, se tulee takaisin kaksinkertaisena. Jos on paha, se varmasti palaa takaisin jollain tavalla.
Hänen mukaansa ihmisten toiminnassa pitäisi olla aina hyvät tarkoitusperät.
– Tulosta ei tokikaan voi kontrolloida. Se jätetään jumalalle.
Aroran mukaan usko häviää, jos sitä yrittää selittää liikaa tai kyseenalaistaa.
– Olen ammatiltani insinööri. Voisin selittää, mutta en halua. Olen yrittänyt tehdä tämän selväksi lapsilleni. He haluavat kyseenalaistaa. Niin minäkin tein aikoinaan, mutta sitten tein valintani, Arora sanoo.
Hän haluaa antaa lapsilleen käsityksen omasta uskostaan, vaikka lapset ovat kasvaneet erilaisessa ympäristössä kuin hän itse.
– Tiedän Suomessa ihmisiä, jotka käyvät kirkossa, jotkut taas eivät. Uskonnollisuus riippuu täysin perheen traditioista ja kasvamisesta, Arora sanoo.
Arora ei rukouksissaan pyydä jumalalta mitään.
– Hän tietää, mitä tarvitsen. Pyytäminen ei puolestaan koskaan lakkaa.
Juttukokonaisuus on julkaistu Lännen Median lehdissä touko–kesäkuussa 2016. Kirjoittaja, Lännen Median ulkomaantoimittaja Lea Peuhkuri pääsi kaikkien aikojen ensimmäisen Euroopan unionin journalistisen moninaisuuskilpailun finaaliin. Kilpailun tarkoitus on edistää uskontojen välistä vuoropuhelua Euroopassa.