Kolumni
Tilaajille

Us­kon­nol­li­suu­den muutos haastaa kirkon joh­ta­mis­ta

Muutoksen nopeus voi olla yllättävä. Kirkko voi tukehtua omaan hallintoonsa, raskaaseen byrokratiaansa sekä hitaaseen reagointikykyynsä, Pekka Asikainen kirjoittaa.

Tutkimusten, tilastojen ja niihin perustuvien ennusteiden mukaan 2020-luku näyttää olevan haasteellista aikaa Suomen evankelis-luterilaiselle kirkolle. Tämä johtuu uskonnollisuuden muutoksesta etenkin länsimaissa. Itsensä uskonnollisiksi määritelleiden osuus on pudonnut poikkeuksellisen jyrkästi erityisesti suomalaisten nuorten naisten keskuudessa. Uskonnollisuus ei ole kuitenkaan häviämässä, vaan se muuttaa ilmenemismuotojaan.

Toisaalta koronapandemia on tuonut elämän rajallisuuden konkreettiseksi. Poikkeustila on pakottanut pohtimaan elämän peruskysymyksiä yksilöinä ja yhteisönä. Vajaa kolmannes suomalaisista koki pandemian muuttaneen häntä ihmisenä. Rukoileminen on yleistynyt ja osallistuminen jumalanpalveluksiin on kasvanut virtuaalisissa kanavissa. Diakonian merkitys on vahvistunut entisestään. Oulun seurakunnissa rippikouluun ilmoittautuneiden prosentuaalinen osuus ikäryhmästä on kasvanut tänä syksynä.