Rikosoikeuden ihmisiltä kysytään aika usein, onko jokin teko rikos. Jos vastaus on kielteinen, kysyjä saattaa riemastua ja todeta, että sehän on sitten sallittua. Näin ei aina kuitenkaan ole. Teko saattaa olla kiellettyä muiden lakien perusteella.
Esimerkiksi joka puolelle levittäytynyt hallinto käyttää omia seuraamuksiaan. Lähes kaikille on tuttu väärästä pysäköinnistä määrättävä pysäköintivirhemaksu.
Elämäämme sääntelevät monet lait, joita enemmän tai vähemmän mielellämme noudatamme. Tämän lisäksi monet muut säännöt ympäröivät meitä kehdosta hautaan, eivätkä vain meitä vaan kokonaisia kansakuntia ja kulttuureita. Tapanormit, moraali ja uskonnon säännöt määräävät usein lakia tiukemmin sen, mitä pitää tehdä tai jättää tekemättä.
Lakien, tapojen, moraalin ja uskontojen luomat säännöt ovat kuitenkin luonteeltaan erilaisia ja niiden merkitys vaihtelee maittain eri aikoina. Lainsäädäntöä ja varsinkin rikosoikeutta on pidetty hyvin kansallisena. Tutkittaessa kuitenkin havaitaan, miten paljon Euroopassa vuosisatojen kuluessa on kopioitu lainsäädäntöä maasta toiseen jo ennen Euroopan unioniakin. Viime vuosikymmeninä kansainvälisen oikeuden kasvu ja integraation eteneminen ovat entisestään vähentäneet kansallisen lainsäädännön merkitystä.
Maailmanuskonnot, kuten kristinusko, muhamettilaisuus ja buddhalaisuus, ovat jo luonteeltaan universaaleja. Niiden sanoma ja elämänohjeet eivät ole kansallisuuteen ja ihonväriin sidottuja. Uskonnot kannattajineen ja johtajineen ovat kuitenkin monissa maissa viime vuosikymmeninä nousseet varsinaisiksi poliittisiksi vaikuttajiksi.
Uutiskuvissa islamin vihreää lippua heiluttavat miehet uhoavat maailmanvalloitusta kuin 1100-luvun ristiretkeläiset konsanaan, kun nämä lähtivät vapauttamaan pyhää maata takaisin kristikunnalle. Valistuksen arvoille rakentuvassa Euroopassa on vaikea käsittää valtiota, joissa uskonto ja uskonnolliset johtajat määräävät lainsäädännön sisällön.
Kirjoittaja on Lapin yliopiston rikosoikeuden professori.
Ilmaisuvapaus ja muut ihmisoikeudet näyttävät häviävän tai muuttuvan täysin käsittämättömiksi, kun mullahit saavat vallan ja sharialaki astuu voimaan. Huonoimmassa tapauksessa tytöiltä loppuu koulunkäynti, naiset puetaan burkhaan ja suljetaan työmarkkinoiden ulkopuolelle ja kodin seinien sisäpuolelle.
Äärimmilleen vietynä elämä muuttuu kovin vakavaksi, kuten talibanien lyhyenä valtakautena vuosina 1996–2001 Afganistanissa, jolloin musiikki, elokuvat ja televisio kiellettiin. Jalkapallostadioniakin tarvittiin lähinnä avionrikkojien kivittämiseen.
Tilanne saattaisi näyttää aivan toivottamalta ellei muistaisi millainen oikeuskäytäntö esimerkiksi Ruotsissa oli 1500- ja 1700-luvuilla. Siveellisyyssäännöt otettiin suoraan raamatusta, eivätkä rangaistukset juuri poikenneet niistä, joita islamistit nykyään käyttävät. Jos eurooppalaiset ovat pystyneet muuttamaan mielipiteitään, pystyvät siihen varmasti muutkin.
Yhteiskunnan rakenne ja arvomaailma määräävät sen, millaiseksi lainsäädäntö muodostuu. Uskonnollisilla normeilla säännellään elämää nimenomaan sellaisissa yhteiskunnissa, joissa maallinen norminmuodostus demokraattisine instituutioineen ei ole kehittynyt tai yhteiskuntarakenteet ovat romahtaneet. Uskonto täyttää nopeasti arvotyhjiön. Näin kävi Venäjällä, jossa Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen, poliittinen johtokin mieluusti alkoi näyttäytyä messuissa.
Nationalististien ja kirkkojen intressit ovat usein olleet yhdensuuntaiset. Valtiot ovat tukeneet kirkkoja ja kirkot valtioita. Traditioita on pidetty hengissä niin hyvässä kuin pahassakin.
Pohjois-Irlannin protestanttinen Oranialaisveljeskunta marssii vuodesta toiseen 1600-luvulla katolilaisista saadun voiton kunniaksi, vaikka marssit aiheuttavat levottomuuksia ja mellakoita.
Serbit muistavat jatkuvasti Kosovo Poljen taistelua vuodelta 1389, jolloin ottomaanit voittivat. Krakovassa yhä Marian kirkon tornista kuultava trumpettisävelmä katkeaa kesken sen muistoksi, että turkkilaiset ampuivat nuolen soittajan rintaan 1300-luvulla.
Uskonnot eivät ole kuitenkaan pelkästään taistelua ihmisten sieluista tai politiikkaa. Ne tarjoavat myös uskovilleen säännöt, tulkinnat ja suositukset siitä, miten tulisi elää ja toimia.
Koska yhteiskunnassa on muitakin normeja kuin uskonnollisia, yhteentörmäyksiltä ei voida välttyä. Ei niiltä vältytä aina lainsäädännönkään piirissä. Joskus on tilanteita, joissa toinen säännös käskee ja toinen kieltää.
Kansalaisten kannalta tällaiset lakien kollisiotilanteet voidaan ratkaista lainmuutoksilla. Silloin, kun moraali ja uskonnollisen normi ja laki ovat ristiriidasta, tilanne on vaikeampi. ”Älä tapa” on tällainen kielto, johon asepalveluksesta kieltäytyjät vetoavat.
Kysymys on toisaalta tasa-arvoisesta kohtelusta ja toisaalta vakaumuksesta. Näitä kysymyksiä on vaikea äänestämällä ratkaista. Tilanne on totaalikieltäytyjien kannalta kuitenkin helpottunut, kun valvonta- eli pantarangaistus on otettu käyttöön.
Saman tyyppinen tilanne koskee laillista aborttia ja työntekijöiden velvollisuutta suorittaa työhön kuuluvia tehtäviä. Luultavimmin henkilöt, jotka eivät aborttia hyväksy, siirtyvät toisiin tehtäviin ennemmin kuin ryhtyvät vakaumuksensa vastaisiin toimenpiteisiin.