Lääkäriliitto on oikeassa esittäessään lakia, jolla kielletään muun muassa sairaisiin lapsiin kohdistuvat uskomushoidot.
Yhteiskunnalla on velvollisuus suojella heikoimpiaan väärinkäytöksiltä.
Lääkäriliitto sekä sosiaali- ja terveysministeriö ovat kiinnittäneet huomionsa potilasturvallisuuden kannalta olennaiseen asiaan puuttuessaan uskomushoitojen riittämättömään valvontaan ja vanhentuneesta lainsäädännöstä johtuvaan hankalaan rangaistavuuteen.
Lääkäriliitto esittää (Kaleva 5.6.), että uskomushoitojen antaminen pienille lapsille ja tietyistä vakavista sairauksista kärsiville aikuisille kielletään kokonaan.
Sairastunut saattaa helposti tarttua uskomushoitoihin, joita taitavasti mutta valheellisesti markkinoidaan vaihtoehtoisina hoitomuotoina koululääketieteelle.
Lääkäriliiton mukaan Suomen lainsäädäntö laahaa pahasti perässä epätieteellisten, lähinnä puoskarointia muistuttavien hoitomuotojen sääntelyssä.
On olemassa painavaa näyttöä, että muutamat vakavasti sairastuneet potilasryhmät ovat erityisen alttiita uskomushoitoihin liittyville terveysriskeille ja jopa menehtymiselle.
Myös uskomuksiin pohjautuvilla luontaisvalmisteilla voi olla terveydelle vahingollisia sivuvaikutuksia. Niihin havahdutaan yleensä vasta liian myöhään.
Virallisia tilastoja ei ole olemassa, sillä alalla toimitaan villisti eivätkä viranomaiset saa tietoja haittatapahtumista. Ilmoitusvelvollisuutta ei ole.
Uskomuslääkinnän suurimmat kärsijät ovat potilas itse ja hänen lähipiirinsä. Kuvitteellisesta hoitomuodosta johtuva lääketieteellisen hoidon aloittamisen viivästyminen, sairauden pahentuminen ja potilaan vahingoittuminen aiheuttavat hengenvaarallisia riskejä.
Erityisen vastuutonta on ohjata sairastuneita lapsia lääketieteeseen kuulumattomien hoitojen piiriin.
Tiedetään tapaus 1990-luvulta, jolloin diabetesta sairastanut lapsi menehtyi, kun lääkärin määräämä insuliinihoito oli korvattu homeopaattisella kuhnehoidolla.
Huolestuttavilta vaikuttavat myös viime vuosina yleistynyt rokotevastaisuus tai vaaralliseksi todetun hopeaveden tarjoilu lapsille. Yhteiskunnalla on velvollisuus suojella heikommassa asemassa olevia. Uskomushoidoissa suojelu ei useinkaan käy päinsä mutkattomasti, sillä laki ei siihen nykymuodossaan anna mahdollisuutta.
Nykylailla ei pystytä riittävästi estämään uskomushoidosta aiheutuvia vahinkoja ennakkoon, vaan rikoslakia voidaan soveltaa vasta kun potilasvahinko on tapahtunut ja joku on siitä ilmoittanut. Laki on toisin sanoen riittämätön potilaan turvallisuuden kannalta. Siksi asetuksia täytyy uudistaa.
Lääkäriliitto on oikeassa halutessaan rajata lapset uskomushoitojen ulkopuolelle ajanmukaisella lailla. Liitto esittää, että lainvalmistelussa voitaisiin määritellä potilasryhmät, joita saavat hoitaa ainoastaan tervey-denhuollon ammattilaiset. Lasten ohella mielenterveyspotilaat ja kehitysvammaiset kuuluisivat suojeluun ja uskomushoitokiellon piiriin.
Uskomuslääkinnän hoitokielto on varsin perusteltu. Seuraavan hallituksen ja eduskunnan on siihen tartuttava.