Lehtitietojen mukaan diabetesta sairastanut lapsi kuoli, kun vanhemmat vaihtoivat uskomusterapeutin kehotuksesta insuliinin kuhnekylpyihin.
Tapaus muistuttaa, että lääkkeet ovat tarpeellisia ja monesti elintärkeitä. Se myös osoittaa, etteivät uskomushoidot ole aina turvallisia.
Jos syöpäsairas kieltäytyy oikeista lääkkeistä ja ottaa tilalle luontaistuotekaupan rohdot, hän voi menettää henkensä.
Joskus luontaistuotteet saattavat myös heikentää samanaikaisesti käytettävän oikean syöpälääkkeen tehoa tai voimistaa sen haittavaikutuksia.
Siksi potilaan ei kannata käyttää tuotteita keskustelematta asiasta ensin lääkärinsä kanssa.
Lääketieteessä käytetään hoitoja ja lääkkeitä, joiden teho ja sivuvaikutukset tunnetaan. Siksi ihmetyttääkin, että jotkut suhtautuvat oikeisiin lääkkeisiin epäilevästi mutta popsivat huoletta valmisteita, joiden hyötyjä ei ole osoitettu.
Lääkeyhtiöiden sanotaan olevan kiinnostuneempia voiton tavoittelusta kuin ihmisten parantamisesta. Usein unohtuu, että voittoa ne luontaistuotekauppiaat ja uskomusterapeutitkin tavoittelevat. Ei lääkeyrityksenkään ole hyvä tuottaa tappiota – tai lääkkeen valmistus loppuu lyhyeen.
Potilas, jonka hoidot lopetetaan sairaalassa tuloksettomina, on altis tarttumaan viimeiseenkin oljenkorteen.
Kannattaa muistaa, että jos jollakin luontaistuotteella todella voidaan parantaa syöpä, uusia lääkkeitä hanakasti etsivä teollisuus tarttuu siihen välittömästi ja ryhtyy kehittämään tuotteesta uutta syöpälääkettä.
Uskomushoitoja ei ole tutkittu tai niiden tehosta ei ole saatu tieteellistä näyttöä. Valvira ei myöskään valvo uskomus- ja vaihtoehtoterapeuttien toimintaa.
Valvotun terveydenhuollon ulkopuolella siis toimii kirjava joukko erilaisia terapeutteja, jotka harjoittavat villisti erilaisia terapioita. Suomeen tarvitaan laki uskomushoidoista.
Se tarvitaan potilasturvallisuuden vuoksi. Hoidoille pitää asettaa rajat, ja lailla pitää suojata niitä ihmisiä, jotka eivät osaa päättää hoidoistaan itse.
Vähimmäisvaatimus on, että ainakin lapset suojellaan uskomushoitojen mahdollisilta haitoilta.
Lisäksi on tarpeellista saada nämäkin hoidot systemaattisen valvonnan piiriin.
Monet ihmiset kokevat saaneensa apua uskomushoidoista. Sitä en epäile. Kenenkään kokemuksia ei ole syytä vähätellä.
Toisaalta kyse voi olla myös lumevaikutuksesta. Jos ihminen uskoo johonkin hoitoon, hän voi saada siitä avun jo pelkästään siksi.
Lumevaikutus tunnetaan myös lääketieteessä. Kipu helpottaa joskus heti kun potilas tietää saaneensa kipulääkkeen, vaikkei se ole vielä ehtinyt oikeasti edes vaikuttaa.
Syövät ja diabetekset eivät kuitenkaan parane lumehoidoilla. Vakavien sairauksien nujertamiseksi tarvitaan oikeita lääkkeitä.
Uskomushoidosta voi olla hyötyä myös sille, joka kaipaa lohduttajaa. Kipu ei ehkä olekaan merkki elimellisestä sairaudesta, vaan siitä, ettei kukaan ole aiemmin kuunnellut.
Yhteiskunnan ei pidä rahoittaa uskomushoitoja eikä myöskään niitä opettavia kursseja. Kokonaan uskomushoitoja ei ole syytä kieltää, sillä suurimmaksi osaksi kyse on harmittomista hyvinvointipalveluista, joista ei ole terveille ihmisille haittaa.
Jokainen aikuinen voi laittaa rahansa mihin haluaa.
Täytyy muistaa, että meille myydään laillisesti paljon muutakin humpuukia. Jos uskomushoidot kiellettäisiin, pitäisikö samalla kieltää vaikkapa naisten ryppyvoiteet?
Nämä jopa lähes sadan euron litkut eivät ole vielä estäneet ketään vanhenemasta, mutta silti lukuisat keski-ikäiset naiset käyttävät niitä varmuuden vuoksi.