Rovaniemeläisen marketin juurestiskillä en halua uskoa näkemääni. Suomalaisen lantun kilohinta, kolme euroa viisikymmentä senttiä, näyttää äkkipäätä siedettävältä, mutta pienen laskutoimituksen jälkeen olen toista mieltä. Kuka perheen ruokamenoista vastaava maksaa lantusta sen parhaimpaan satoaikaan niin korkeaa hintaa kuin markoissa laskettuna lähes 21 markkaa kilo?
Kuuden euron eli yli 35 markan kappalehintaisen ylioppilasruusun hintaa on myöskin vaikea hyväksyä, olkoonkin, että sen tuottamiseen on käytetty entistä kalliimpaa sähköä. Entäs sitten hinnat baareissa? Kupillinen kahvia maksaa keskimäärin euro 50 senttiä, kun se heinäkuussa 2001 oli kuusi markkaa 70 penniä. Vajaan 14 prosentin nousu kupillisessa kahvia on tapahtunut aikana, jolloin yleinen hintataso on noussut kaksi prosenttia. Vielä pari vuotta sitten yleisiin vessoihinkin pääsi markalla tai parilla. Nyt rautatieaseman vessan kolikkoautomaatti rahastaa hätää kärsivää eurolla. Kuka vielä kehtaa väittää, etteikö euroon siirtyminen olisi nostanut hintoja!
Suomalaiset kuluttajat ovat syystäkin hämmentyneitä. He eivät oikein tiedä, uskoako Tilastokeskusta vai itse näkemäänsä. Kuluttajat törmäävät kalliisiin hintoihin ja epäilevät niitä euron nostamiksi. Tilastokeskuksen kuluttajahintaindeksi vakuuttaa kuitenkin toista. Sen mukaan kokonaishintatasossa ei ole tapahtunut euroon siirtymisen jälkeen juuri mitään muutosta.Tilastokeskus on etsinyt tikulla kaivaen eroa ja arvioinut euron vaikutuksen hintoihin vain 0,1 prosentiksi, mikä ei ole nousu eikä mikään. Tilastokeskuksen lisäksi Kuluttajavirasto ja Kuluttajaliittokin ovat samaa meiltä.
Ennen euroon siirtymistä suurin osa kuluttajista oletti euron nostavan hintoja. Tilastokeskus arvioi nyt, että kun kokonaishintataso ei ole juurikaan noussut, oletus hintojen noususta on tapahtunut kuluttajien pään sisässä. Yhtenä selityksenä tarjotaan sitäkin, että ehkä kuluttajat tulevat ostaneeksi eri tavalla kuin ostivat markan aikaan. Se voikin olla totta. Ostoksia tehtäessä esimerkiksi 20 euroa saattaa tuntua pieneltä rahalta. Todellisuudessa sen arvo on kuitenkin lähes 20 markkaa suurempi kuin entisen satasen, joka tuntui suurelta rahalta ja jolla sentään sai jo jotakin. Nyt sama summa Helsingin torilla hupeni neljään litraan mustaherukoita ja litraan torvisieniä.
Vaikka euron ei ole todettu nostaneen kokonaishintatasoa, kuluttajien havainnot euron hintaa nostavasta vaikutuksesta yksittäisten tuotteiden osalta eivät ole aiheettomia. Kuluttajat voivat siis uskoa niin Tilastokeskusta kuin itse näkemäänsä. Kokonaishintaindeksissähän seurataan pääosin niiden perustarvikkeiden- ja hyödykkeiden hintoja, joihin kotitalouksissa käytetään yli promille tuloista. Hintaindeksikorista peruselintarvikkeet ovat 15 prosenttia, vaatteet viisi ja esimerkiksi alkoholi- ja tupakkatuotteet vajaat kuusi prosenttia.
Tuoteryhmien sisällä yksittäisten tuotteiden hinnat vaihtelevat, mutta kokonaishintaindeksi muodostuu nimensä mukaisesti kokonaisuudesta. Seurantaan eivät kuulu harvoin käytettävät tuotteet, ei sen enempää lanttu, ylioppilasruusut kuin vessamaksutkaan. Niinpä voidaankin sanoa, että jos ja kun kuluttajat kokevat niiden hinnat euroon siirtymisen seurauksena nousseen kohtuuttomiksi, niin siten on, miltä näyttääkin.
Kuluttajien ei kuitenkaan tarvitse voivotella hintojen nousua neuvottomana, ainakaan muiden kuin peruselintarvikkeiden ja -hyödykkeiden kohdalla. Ostoboikotti on vahva ase. Sitä kannattaa tarvittaessa jopa käyttää. Kyllä ne hinnat sitten siitä laskevat, kohtuuttomat hinnat ainakin.