Tiibetin hengellinen johtaja dalai-lama veti Espoon jäähalliin kahdesti täyteen kuulijoita. Tätä voisi pitää merkkinä suomalaisten hengellisestä etsinnästä, jopa uskonnollisuuden noususta.
Kuulijoiden syyt tulla paikalle olivat haastattelujen perusteella kuitenkin monenlaisia. Joku oli tullut bongaamaan kansainvälisen julkkiksen, joku hakemaan elämänviisautta arkeen ja vain osa kuuntelemaan buddhalaista hengellistä opettajaa ja jumaluuden ruumiillistumaa.
Samalla tavalla moneen suuntaan jakautunutta on suomalainen uskonnollisuus, ilmenee keskiviikkona julkistetusta tutkimuksesta Uskonto suomalaisten elämässä.
Jos uskonnollisuutta mitataan esimerkiksi Jumala-uskolla, suomalaiset jakaantuvat kohtalaisen tasaisesti ryhmiin: on Jumalan olemassaolosta täysin varmoja, melko varmoja, epävarmoja tai johonkin muuhun korkeampaan voimaan uskovia taikka ateisteja. Jälkimmäisten määrä on Suomessa kansainvälistä keskitasoa, 11 prosenttia.
Euroopassa Suomi kuuluu vähemmän uskonnollisiin maihin. Suomalaisten osallistuminen uskonnollisiin tilaisuuksiin on maanosan häntäpäätä. Euroopan uskonnollisin maa on useallakin asteikolla Turkki, kun listan toisessa päässä ovat Ruotsi ja Tekki.
Suomen kahden kansankirkon ja muiden uskonnollisten yhteisöjen kannalta tulevaisuus näyttää hankalalta myös siinä suhteessa, että nuorten ikäluokkien uskonnollisuus on melko vähäistä. Huolta tulevaisuudesta voi kuitenkin helpottaa se tieto, että tutkimusten mukaan uskonnollisuus vahvistuu iän mukana.
Suomalaisten laimeasta uskonnollisuudesta huolimatta uskontoihin liittyy myös vahvoja tunteita. Suomalaisten mielestä ihmiset, joilla on voimakkaita uskonnollisia käsityksiä, ovat liian usein suvaitsemattomia muita kohtaan. Tätä mieltä on neljä viidestä vastaajasta.
Suomalaiset suhtautuvat muslimeihin kielteisesti. Samaan aikaan suhtautuminen kristittyihin on Suomessa vertailun myönteisimmästä päästä, jopa vahvasti katolisen Irlannin edellä. Kun 80 prosenttia suomalaisista kuuluu yhä kirkkoon, tämä ei sinänsä ole yllätys.
Iso kysymys on, mistä suomalainen jyrkkyys voimakasta uskonnollisuutta kohtaan johtuu. Monella on epäilemättä kokemuksia kotimaisesta vahvasta uskonnollisuudesta, osalla kielteisiä.
Suomalainen kielteisyys islamia kohtaan on suorastaan eurooppalainen erikoisuus. Yli puolet suomalaisista suhtautuu muslimeihin kielteisesti. Paljon vähemmän kielteistä suhtautuminen on Tanskassa, Ruotsissa ja Ranskassa, joita käytetään meillä esimerkkeinä muslimimaahanmuuton yhteiskuntaa rapauttavasta vaikutuksesta.
Venäjällä, jossa muslimeita on arviolta noin 15 miljoonaa, kahdeksan prosenttia kansasta suhtautuu heihin kielteisesti, yli puolet myönteisesti.
Onko siis niin, että noissa muissa maissa islamin uhkaa ei ole ymmärretty? Vaiko sittenkin niin, että suomalaisten kuva muslimeista on yhä yksipuolinen?