Solar Impulse -lentokone näytti taivaalla jättiläismäiseltä hyttyseltä, siis hiukan samantyyppiseltä kuin Orville ja Wilbur Wrightin ilmaan nousseet koneet runsas sata vuotta sitten: pitkät siivet, paljon kantopinta-alaa ja erikoiskevyitä materiaaleja aseeksi painovoimaa vastaan käytävään kamppailuun.
Amerikkalaiset Wrightin veljekset olivat laitteellaan tekemässä liikkumisen vallankumousta, eikä aivan vähäinen ole torstaina yli vuorokauden lennon jälkeen maahan laskeutuneen sveitsiläiskoneenkaan merkitys. Sen siipien tehokkaat 12 000 aurinkokennoa kokosivat päivänvalon aikaan niin paljon energiaa, että kone pysyi ilmassa läpi yön seuraavaan aamuun ja sen valoon asti.
Teoriassa kone olisi voinut jäädä ilmaan vaikka pysyvästi. Eivätkä koneen suunnittelijat aiokaan tyytyä nyt saavutettuun menestykseen. Seuraavaksi tavoitteena on samantyyppisen koneen lento aurinkoenergian turvin maapallon ympäri.
Ennätyslennon suurin merkitys on epäilemättä siinä, että se luo uskoa niin sanottuihin vaihtoehtoisiin energiamuotoihin. Niiden merkitys kasvaa fossiilisten polttoaineiden ilmastovaikutusten sekä loppumisen takia väkisin. Öljyn loppuminenhan ei ole vakava ongelma vain tulevaisuuden lentoliikenteelle vaan koko teolliselle yhteiskunnalle.
Yli vuorokauden taivaalla pysynyttä konetta kehitettiin yli kuusi vuotta, vaikka aurinkokennoja ei ollut tarpeen keksiä uudelleen. Olennainen seikka uusien energiamuotojen ja niiden sovellusten etsimisessä onkin sen ymmärtäminen, että niiden tutkimus vaatii aikaa ja vaatii valtavia panostuksia, niin henkisiä kuin rahallisiakin.
Tämä olisi tieteen ja tutkimuksen rahoista päättävien viisasta muistaa niin Suomessa kuin maailmalla. Esimerkiksi Suomen valtion rahoittaman Millenium-palkinnon viime kuussa saanut sveitsiläinen Michael Grätzel on tehnyt tunnustuksen saanutta tutkimustyötään jo kolme vuosikymmentä.
Grätzelin työn tulos ovat nyt perinteisiä aurinkokennoja olennaisesti tehokkaammat, fotosynteesin eli yhteyttämisen periaatteeseen perustuvat kennot, joihin pohjautuvat ensimmäiset kuluttajatuotteet ovat jo markkinoilla.
Grätzelin aurinkokennoja on luonnehdittu todelliseksi läpimurroksi tulevaisuuden ekologisia energiaratkaisuja kehitettäessä, kaikesta päätellen syystäkin. Voi vain siunailla, etteivät hänen tutkimustensa rahoittajat hermostuneet tulosten vähäisyyteen ensimmäisen viiden vuoden jälkeen.
Samalla tavoin myös sivilisaation romahdusta öljyn loppuessa manaavien äänekkäiden pelottelijoiden kannattaisi malttaa mielensä ja kielensä. Öljy kyllä loppuu aikanaan, mutta on kehityspessimismiä olettaa, ettei toimivia vaihtoehtoenergian muotoja ehditä sitä ennen saada käyttöön.
Samaan tapaan on mahdollista, että nykyisenlaisesta ydinenergiasta voidaan luopua vielä tällä vuosisadalla. Tällä hetkellä sitä kuitenkin tarvitaan välivaiheen apuvoimana ennen kuin on kehitetty parempia tapoja tuottaa yhteiskunnan toiminnan vaatimia suuria sähköenergiamääriä.