Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Usein omais­hoi­ta­jat ja omaiset ovat liian hie­no­tun­tei­sia, ja peit­te­le­vät sat­tu­nei­ta hoi­to­vir­hei­tä

Toimin vaimoni omaishoitajana ja edunvalvojana. Hänelle on tapahtunut kahdessa kuukaudessa kolme vakaa hoitovirhettä, jotka huomasin.

Toimin vaimoni omaishoitajana ja edunvalvojana. Hänelle on tapahtunut kahdessa kuukaudessa kolme vakaa hoitovirhettä, jotka huomasin. Kotihoito myöntää sattuneet virheet. Miten hoitovirheet ovat mahdollisia, vaikka he sanovat kaiken olevan kunnossa?

Vaimoni ei ole poikkeustapaus, poikkeavaa on, että puutuin näihin virheisiin, joista yksi oli vakava hoidollinen virhe, joka olisi johtanut vaimoni kuolemaan. Kaksi muuta olivat lääkinnällisiä hoitovirheitä.

Vakavin oli kipulaastarin vaihtamisen unohtaminen. Laastari piti vaihtaa 72 tunnin välein, vaihdettiin vasta 144 tunnin päästä. Tilanne oli vaimolleni erittäin tuskallinen.

Kotihoidossa sattuu todennäköisesti paljon hoitovirheitä, jotka eivät tule ilmi. Tein hoitovirheilmoitukset saadakseni ne tutkintaan ja korjaustoimenpiteisiin. Tämä johti toiminnan vaikeutumiseen ja koston ja kiusaamisen kierteeseen.

Usein omaishoitajat ja omaiset ovat liian hienotunteisia ja peittelevät sattuneita virheitä. Toivon ilmapiirin muuttuvan niin, että virheistä voidaan puhua avoimesti ja ottaa niistä oppia. Virheet syntyvät ihmisen toiminnasta, joten niitä on mahdoton estää. Tarvitaan menetelmät, jotka havaitsevat virheet ja korjaustoimenpiteet voidaan aloittaa heti.

Usein toimintaan liittyy julkinen ja yksityinen kotihoito, jota johtaa kaupunkien organisaatiot. Kun ja jos kaupunki välittää työn yksityiselle, syntyy epämääräinen vastuuketju.

Omaishoitaja tai itse hoidettava tilaa työn, joten hänen näkemyksiään ei voi ohittaa. Hän on aina työn maksaja, ainakin osittain sosiaalihuollon ohjeiden mukaan.

"Virheet syntyvät ihmisen toiminnasta, joten niitä on mahdoton estää. Tarvitaan menetelmät, jotka havaitsevat virheet ja korjaustoimenpiteet voidaan aloittaa heti."

Yrityksen ja kaupungin omavalvontaoikeus on velvoittava, joten sen tulee toimia aukottomasti. Näin ei aina ole, sillä nyt luotetaan sokeasti mobiilitiedon varaan. Luottamus käsitallentimiin on johtanut tulkintoihin, ettei tarvita paperitietoa. Tallentimille tehty tieto muuttuu heti salaiseksi. Potilaan tai omaisen/omaishoitajan pyytäessä tietoa hoitoketju vetäytyy tietosuojan taakse.

Tallentimien tiedon saa kyllä käyttöönsä, jos omaa riittävät valtuudet. Hänen tulee olla omaisensa holhooja, tai hoidettavan antama valtakirja, jonka tulee olla laillinen. Saatava tieto on siten jo historiaa, joten siitä ei ole päivittäisessä toiminnassa apua. Onko tämä salaus pääsyy siihen, ettei kotihoidossa tule ilmi hoitovirheitä.

Omaishoitaja on vastuussa myös tietoturvasta. Siis tietoturva ei estä hoitotapahtumien merkitsemistä esillä olevalle paperille. Vaadittavat merkinnät koskevat usein elintoimintoja, kuten ruokaa, juomaa, virtsantoimintaa ja vatsan toimintaa, lämpötilaa, verenpainetta ja niin edelleen.

Herää kysymys ovatko nämä salassa pidettävää tietoa vai osa päivittäistä hoitorutiinia? Omaishoitaja tai muu omainen näkee niistä miten hoidettavan tilanne on kehittynyt.

Huomioitava on, että hoito tapahtuu ihmisten kotona, joten kotihoito ei voi asettaa ehtoja itkuhälyttimille, kuvaamiselle eikä ovien kiinnipitämiselle. Hienotunteisuus on tarpeen puolin ja toisin. Tilanne on kotihoidon osalta vakava. Menetelmien tulee olla sellaisia, että estetään enneaikaiset kuolemat ja turhien kiputilojen tuottaminen.

Antsu-pappa

Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä.

Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!

Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.