Kansalaisten enemmistö ei hyväksy ministereitä ehdolle valtuustoihin. Tämä ilmenee selvästi Kalevan juuri julkistetusta kuntagallupista.
Suomen kunnallishistorian kovin taistelu käydään Nurmijärvellä, jossa hallituksen voimakaksikko, pääministeri Matti Vanhanen ja valtiovarainministeri Antti Kalliomäki, ottavat vaaleissa yhteen. Tämän hetken tietojen mukaan ainakin kuusi ministeriä on ehdolla kunnallisvaaleissa.
Ministerit varmistavat puolueelle mukavan potin lisä-ääniä. Valtuustossa heitä ei välttämättä näy. Jotkut voivat kirjoittaa maailman lyhimpiä kirjoja, kuten esimerkiksi legendaarisen Niilo Hämäläisen Eduskuntapuheet tai Claes Anderssonin Ministeriaikaiset valtuustokäynnit.
Kunnallisoikeuden professori Aimo Ryynänen haluaa laajentaa keskustelua. Hänen kantansa ministereiden ja jopa kansanedustajien kunnallispolitiikkaan osallistumiseen on selkeä. Ei!
Ryynäsen kanta on periaatteellinen. Kytkennöistä syntyy selvästi liian suuri valtakeskittymä. Myös perinteinen vallan kolmijako hämärtyy, kun valtiossa lainsäädäntövaltaa käyttävät istuvat kunnissa toimeenpanemassa samoja pykäliä. Esimerkiksi aikapula on Ryynäsen mielestä paljon näitä helpompi ongelma.
Vaikka ministerit ja valtuusto on marginaaliongelma, asia on periaatteellisesti vaikea. Tämä viestittää kansalle, että on sopivaa huseerata monilla eri palleilla.
Suomessa monilla palleilla istumisen tutkimiseen ei ole paljonkaan tuhlattu ruutia. Ryynänen perää tällaista keskustelua.
Kunnallispolitiikassa tämä näkyy Ryynäsen mukaan esimerkiksi siinä, että kunnan henkilöstöön kuuluvat ovat kunnan päättäjinä. Juridisesti asia on harvinaisen selvä. Eräitä kuntien johtavia virkailijoita lukuunottamatta kunnallisvaalien vaalikelpoisuus on pyhä asia.
Kunnissa on joitain selkeästi vetäviä virkoja, joista on helppo hypätä valtuustoon. Esimerkiksi terveydenhoitajat ovat kaikkien tuntemia yleisönpalvelijoita. Myös opettajat ovat hyvin näkyvä ryhmä kunnan sisällä. Sen sijaan parkkipirkko on jo paljon harvinaisempi ääniharava.
Kahdella pallilla istuminen näkyi esimerkiksi takavuosien säästötalkoissa. Kukapa omaa oksaansa sahaisi! Asetelma vie myös omituisiin tilanteisiin. Valtuustossa oleva alainen onkin yht'äkkiä esimies. Tilanne on joskus korni ja skitsofreeninen.
Valtuutettujen esteellisyydet ovat Suomessa lieviä.
Ns. yhteisöjääviyttä ei valtuustossa tunneta ollenkaan. Valtuutettu on esteellinen lähinnä itseään tai lähisukulaisia koskevissa asioissa. Tämä johtaa omituisiin tilanteisiin. Juridisesti on täysin oikein, että rehtori päättää koululaitokseen liittyvissä asioissa tai Arinan tai Tradekan hallinnossa mukana oleva päättää Lidlin kaavasta. Koirat eivät hauku perään, jos päätöksestä ei koidu suoranaista omaa taloudellista etua.
Miksi jonkin järjestön nokkamieheksi halutaan poliitikko? Niin kunnassa kuin koko valtakunnassa.
Lakipykälillä ei näitä asioita hoideta. Kun on päässyt valtaan mukaan, pystyy asioita junailemaan kyllä myös kokoussalin ulkopuolelta.
Vaikka Ryynäsen ajattelutapa on akateeminen, eikä esimerkiksi kuntien henkilökunnan osallistumista voida paljoa rajoittaa, hänen ajatuksensa antavat miettimisen aihetta.
Toivottavasti ehdolle asettuneet ministerit provosoivat tätä tuuletusta ja keskustelua.