Tällä viikolla eräässä taustatilaisuudessa sai höristellä korviaan: korkea-arvoinen suomalainen virkamies käytti sanontaa ”uhka idästä”. Ilmaisu toki pehmeni jatkosanoilla, terrorismia tarkoittaen, ”ja etelästä”. Itää koskevan ilmaisun harvinaisuutta korosti se, etteivät suomalaisvaikuttajat puhuneet keskenään, vaan paikalla oli Naton ja Nato-maiden edustajia.
Suorasukainen sanonta ei suinkaan ollut yksittäinen lipsahdus, vaan kuvaa osuvasti sitä, miten Suomen ulkopoliittisen johdon sanat ja teot ovat saaneet viime aikoina uutta sisältöä ja suuntaa.
Ääni on muuttunut kellossa puhuttaessa etenkin Yhdysvalloista. Ulkopoliittinen johto on alkanut korostaa aivan uudella tavalla supervallan roolia Suomen kumppanina sekä Euroopan ja Itämeren turvallisuuden takuumiehenä.
Syvenevästä yhteistyöstä Yhdysvaltain kanssa näyttää tulleen Suomelle eräänlainen korvike Nato-jäsenyydelle. Nato on monille suomalaisille yhä mörkö, Yhdysvallat ei niinkään, ei ainakaan yhtä suuri. Kahdenvälinen yhteistyö ei sido Suomea Natoon eikä liene näin Venäjälle yhtä punainen vaate kuin Nato-jäsenyys olisi.
Suomi menee samaan suuntaan kuin Ruotsi. Länsinaapurilla on ollut Yhdysvaltain kanssa hyvin tiivis turvallisuusside jo vuosikymmeniä. Viime viikolla ulkoministeri Margot Wallström kertoi valtiopäivillä, että Ruotsi allekirjoittaa kesällä Britannian kanssa sopimuksen puolustusyhteistyön syventämisestä.
Sopimus koskisi arvattavasti etenkin Baltiaa. Britannia johtaa ensi vuonna Naton hyvin korkean valmiuden yksikköä, joka voidaan mobilisoida Baltiaan lyhyellä varoitusajalla.
Suomen transatlanttisen siteen vahvistuminen on näkynyt tänä keväänä monin käytännön esimerkein. Amerikkalaissotilaita on ollut Suomessa sotaharjoituksissa maalla, merellä ja ilmassa.
Vajaat kolme viikkoa sitten ulkoministeri Timo Soini (ps.) piti kohtuullisen vähän huomatun puheen, jonka on täytynyt olla Yhdysvalloille erittäin mieleinen. Soini puhui Pohjois-Kymen Paasikivi-seuran 30-vuotisjuhlassa Kouvolassa. Tämän seuran kokouksissa pidetyt puheet keskittyivät takavuosikymmeninä idänsuhteiden kehumiseen.
Puhe sattui sopivasti Niinistön ja Soinin Yhdysvaltain-vierailun alle. He osallistuivat muiden pohjoismaiden pääministerien kanssa tapaamiseen presidentti Barack Obaman kanssa Valkoisessa talossa.
Heti perään Soini ja Wallström osallistuivat, ensimmäistä kertaa, Naton ulkoministerikokoukseen. Sen yhteydessä Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg kutsui Suomea ja Ruotsia Naton lähimmiksi kumppaneiksi. Eräs Naton edustaja sanoi taustatilaisuudessa, joko kohteliaisuuttaan tai tosissaan, kokouksen nostaneen yhteistyön uudelle tasolle.
Kouvolassa Soini ei säästellyt kehujaan Yhdysvalloista. Soinin sanoin Euroopan demokratioiden yhteistyö ja integraatio (eli EU) on pitkälti Naton kautta Eurooppaan sitoutuneen Yhdysvaltain ansiota. Kun Euroopan turvallisuus heikkenee, Yhdysvaltain läsnäolon merkitys korostuu. Ja sitten: ”Nykyisessä turvallisuustilanteessa Yhdysvaltain vahva läsnäolo Itämeren alueella luo vakautta ja lisää turvallisuutta.”
Soini muisteli, kuinka kylmän sodan aikana Suomen länsisuhteita jouduttiin hoitamaan puolisalaa ja varoen. ”Erityisesti suhde Yhdysvaltoihin oli pitkään ”salarakas”-vaiheessa.” Totta kai Soini muisti sanoa senkin, ettei hyvä suhde Yhdysvaltoihin ole poissa hyvästä suhteesta Venäjään.
Suomen uudessa Amerikka-suhteen korostuksessa lienee myös häivähdys säikähdystä. Täällä on luettu tarkkaan Obaman maaliskuussa The Atlantic -aikakauslehdessä julkaistu laaja ja äärimmäisen kiinnostava haastattelu.
Obama sanoi lehdessä, että Ukraina, Natoon kuulumaton maa, on vastakin haavoittuvainen Venäjän sotilaalliselle hallinnalle, tekipä Yhdysvallat mitä tahansa. Ukraina on esimerkki siitä, missä Yhdysvaltain täytyy pitää tärkeimmät intressinsä kirkkaina ja minkä asioiden vuoksi se haluaa sotia, Obama sanoi.
Antoiko supervalta Obaman suulla pikkusormen etupiiriajattelulle? Tätä Suomessa pelätään ja siksi Yhdysvallat-suhdetta korostetaan, Nato-jäsenyyden puutteessa ja myös siksi, että hallinto vaihtuu Yhdysvalloissa runsaan puolen vuoden päästä. Senkin kanssa on oltava väleissä, etenkin nykyoloissa.6
Kolumni