USA:ssa raha rat­kai­see kuinka pit­käl­le po­ti­las­ta hoi­de­taan

Amerikkalaisen terveydenhoitojärjestelmän tunnettuja tosiasioita on, että hoidon tason ratkaisee useimmiten potilaan maksukyky. Sen suuria vaiettuja salaisuuksia on se, että lopulta raha myös ratkaisee, kuinka pitkälle parantumattomasti sairasta potilasta hoidetaan.

Köyhimpien auttaja. Psykologi Taffy O'Brien työskentelee sanfranciscolaisen Glide-kirkon terveyskeskuksessa, jonka kaikki tulot tulevat hyväntekeväisyydestä. "Rahattomuus on edelleenkin Yhdysvalloissa kuolemansynti", hän tiivistää.
Köyhimpien auttaja. Psykologi Taffy O'Brien työskentelee sanfranciscolaisen Glide-kirkon terveyskeskuksessa, jonka kaikki tulot tulevat hyväntekeväisyydestä. "Rahattomuus on edelleenkin Yhdysvalloissa kuolemansynti", hän tiivistää.
Kuva: Mika Horelli

Amerikkalaisen terveydenhoitojärjestelmän tunnettuja tosiasioita on, että hoidon tason ratkaisee useimmiten potilaan maksukyky. Sen suuria vaiettuja salaisuuksia on se, että lopulta raha myös ratkaisee, kuinka pitkälle parantumattomasti sairasta potilasta hoidetaan.

Vaikka sairaaloissa kautta maailman joudutaan joka päivä tekemään tuhansia päätöksiä siitä, kenen hoitoa jatketaan ja kenen hoidon jatkaminen on jo turhaa, Yhdysvalloissa näihin päätöksiin vaikuttavat lääketieteellisten seikkojen lisäksi yhä enemmän potilaan varallisuus tai hänen vakuutusyhtiönsä halu maksaa hoidon jatkumisesta.

Köyhät saavat mennä jos tilalle saadaan maksukykyinen potilas.

"Jokapäiväiseen työhön liittyy näiden ratkaisujen tekeminen", kertoo philadelphialaisen Northwest-sairaalan teho-osaston hoitaja Lorraine Micheletti joka on palvellut osastollaan 27 vuotta.

"Sitä on vain uskottava että tekee oikeita päätöksiä", hän kertoi äskettäisessä Wall Street Journalin haastattelussa samalla kun tunnusti, että ehkäpä yksi kymmenestä päätöksestä lopettaa hoidon jatkaminen on lääketieteellisesti virheellinen.



Sairaala pelkää
tappioita


Philadelphian Northwest -sairaala ryhtyi neljä vuotta sitten tehostamaan toimintaansa pyrkimällä muun muassa lyhentämään potilaiden sairaalassaoloaikaa mahdollisimman lyhyeksi. Silloisesta keskimäärin 4,9 vuorokaudesta nyt on päästy jo 4,6:een. Laman kiristäessä budjetteja sairaalan taloushallinto-ososto on asettanut ensi vuoden tavoitteeksi päästä jo 4,2 päivään.

"Voidaan kyllä sanoa, että joudumme täällä tekemään yhä tiukemmin kriteerein päätöksiä siitä, kuka kannattaa pitää hoidossa ja kenen kohdalla on parempi luovuttaa", Lorraine Micheletti myöntää.

"Joudumme usein kysymään, minkälaatuinen elämä potilasta sitten odottaa jos jatkamme hoitoa. Kymmenen vuotta laadukasta elämää? Jokainen sairaalapäivä maksaa 2 000 dollaria lisää ja sairaalapaikoille on jonoa. Köyhien vakuuttamattomien potilaiden hoitokulut jäävät useimmissa tapauksissa sairaalan tappioksi."



Sairaala on
liikeyritys


Michelettin kertomuksen julkaisu nimenomaan maan johtavassa talouslehdessä on paljastavaa. USA:ssa sairaalakin on useimmissa tapauksissa liikeyritys, jonka on tuotettava omistajilleen voittoa.

Kuten kaikkialla muuallakin liike-elämässä, myös sairaaloissa tehdään joka päivä voiton maksimointiin tähtääviä päätöksiä eivätkä päätökset potilaiden hoidon tasosta ja lopulta myös elämästä ja kuolemasta poikkea muista vastaavista.



Yleinen sairaus-
vakuutus puuttuu


Yhdysvalloissa ei ole yleistä sairausvakuutusjärjestelmää. Liittovaltion Medicare ja Medicaid -ohjelmat huolehtivat kaikkein köyhimpien, vanhusten ja pikkulasten välttämättömistä terveyspalveluista. Muiden on itse vastattava terveydenhoitokuluistaan.

Useimmissa tapauksissa tavallisilla palkansaajilla on työnantajan maksama lakisääteinen ryhmäsairausvakuutus, joka yleensä kattaa myös perheenjäsenet.

Laki ei kuitenkaan koske pienyrityksiä, joille työntekijöiden vakuutuksen ottaminen on vapaaehtoista. Kukaan ei myöskään automaattisesti huolehdi kioskinpitäjien ja muiden pienyrittäjien tai esimerkiksi juomarahoilla elävien tarjoilijoiden sairauskuluista.



Miljoonilla ei mitään
sairausvakuutusta


Monille pienillä tuloilla eläville 200-500 dollarin kuukausittainen sairausvakuutusmaksu on ylivoimainen kulu.

USA:ssa onkin yli 40 miljoonaa ihmistä, joilla ei ole minkäänlaista sairausvakuutusta. Määrä on ollut jyrkässä kasvussa talouskasvun hidastumisen alettua yli kolme vuotta sitten. Työpaikkansa menettämisen myötä amerikkalaiset menettävät myös sairausvakuutusturvansa.



Sairaalalasku voi
tulla jälkeenpäin


Vakuuttamattomilla tai varattomilla vaihtoehdot ovat vähissä.

Akuuttitapauksissa minkä tahansa sairaalan on lain mukaan pakko hoitaa heidät, mutta sairaaloilla on oikeus laskuttaa potilasta jälkeenpäin.

Yksin sairaaloiden tuhansiin dollareihin nousevat päivämaksut saattavat raunioittaa vähävaraisen amerikkalaisen talouden vuosikausiksi ja pahimmillaan yksittäisten toimenpiteiden aiheuttamat kustannukset nousevat kymmeniin tuhansiin dollareihin, puhumattakaan vaikkapa esimerkiksi sydänkohtauksen seurauksena tehtävän ohitusleikkauksen hinnasta.

Sairaalat noudattavat lisäksi yleisesti käytäntöä, jonka mukaan vakuuttamattomilta akuuttipotilailta laskutetaan hoidosta jopa kolme kertaa enemmän kuin vakuutettujen potilaiden vakuutusyhtiöltä. Tämä perustuu yksinkertaisesti siihen, että vakuutusyhtiöitä kohdellaan tukkuasiakkaina, jotka ovat neuvotelleet sairaaloilta omat erikoihintansa.



Hyväntekeväisyys-
sairaalat hätävarana


Vähävaraisten ainoaksi mahdollisuudeksi saada lääkärinapua ja hoitoa joutumatta loppuiäksi velkakierteeseen on kääntyä hyväntekeväisyyspoliklinikkojen ja -sairaaloiden puoleen.

Ne auttavat resurssiensa mukaan, mutta myös niillä on viime vuosina ollut suuria vaikeuksia potilasmäärän kasvaessa samalla kun niiden toiminnalle elintärkeät lahjoitukset ovat talouslaman myötä pudonneet jopa puoleen 1990-luvun loppuvuosien tasosta.

"Teemme minkä voimme", kertoo sanfranciscolaisen Glide-kirkon terveyskeskuksen psykologi Taffy O'Brien. Hänen mukaansa amerikkalaisen yhteiskunnan kovuus näkyy kaikkein selvimmin hyväntekeväisyysklinikoilla, joihin yhteiskunta lykkää heikoimpansa pois silmistä.