Miten Yhdysvaltain armeija voi vetäytyä asteittain Irakista, ellei kapinaliike heikkene? Kysymys on erityisen ajankohtainen maan joukkoihin kohdistuneiden iskujen takia. "Meillä on vastassamme tuhoisa vihollinen, joka valitettavasti sopeutuu muuttuviin tilanteisiin hyvin nopeasti", tunnusti prikaatinkenraali Carter Ham lehdistötilaisuudessa Bagdadissa keskiviikkona.
Vaikka hyökkäysten määrä on pysynyt samana jo kuukausia - keskimäärin 65 iskua päivässä - sotilasjohtajat korostavat, että hyökkäykset ovat yhä taitavammin toteutettuja, ja kapinallisten rivit uusiutuvat nopeammin kuin niitä saadaan purettua.
Uutistoimisto Associated Pressin laskelmien mukaan ainakin 1 820 amerikkalaissotilasta on saanut surmansa sodan alettua maaliskuussa 2003, ja yli 13 700 on haavoittunut.
Valkoisen talon pyynnöstä Pentagon on alkanut laatia suunnitelmia joidenkin yksikköjen vetämiseksi Irakista, mutta sen on harkittava tarkoin riskiä siitä, että Irakin turvallisuusjoukot romahtavat, elleivät ne saa riittävää tukea.
Yhdysvaltain armeijan toiseksi korkea-arvoisin johtaja, kenraali Peter Pace on laatinut raportin, jonka mukaan ainoastaan pieni määrä irakilaisista joukoista pystyisi tällä hetkellä yksin pitämään pintansa sissejä vastaan. Irakin maaperällä on tällä hetkellä 138 000 amerikkalaissotilasta ja noin 180 000 irakilaista poliisia ja sotilasta, jotka amerikkalaiset ovat kouluttaneet ja varustaneet.
Tappioiden
rajoittaminen
Puolustusministerin ja joidenkin armeijan johtajien mielestä herhiläispesästä pitäisi päästä niin pian kuin mahdollista, ja antaa irakilaisten ratkaista ongelmansa itse. He ovat luopuneet siitä tavoitteesta, että kapinalliset saataisiin kukistettua, ja näyttävät uskovan, että amerikkalaissotilaiden läsnäolo Irakissa vain ruokkii kapinaa.
Yhdysvaltain Bagdadin-suurlähettiläs Zalmay Khalilzad on ilmoittanut, että amerikkalaiset ja irakilaiset vastuuhenkilöt ovat perustaneet työryhmän valmistelemaan turvallisuusvastuun siirtämistä.
"Yhteisenä tavoitteenamme on auttaa irakilaisia seisomaan omilla jaloillaan niin pian kuin mahdollista", hän kertoi. Amerikkalaisjoukkojen lähtö Irakista, joka tapahtuu aikaisintaan sen jälkeen, kun Bagdadiin on saatu uusi hallitus joulukuussa, ja todennäköisemmin vuoden 2006 aikana, vastaa sekä poliittisiin että sotilaallisiin tavoitteisiin niin Yhdysvalloissa kuin Irakissakin.
Vetäytymisen myötä republikaaninen puolue pääsee parempiin asemiin marraskuun 2006 osavaaleissa, sillä sota on yhä epäsuositumpi. Harris-tutkimuslaitoksen tekemän tuoreen gallupin mukaan 65 prosenttia arvioi kielteisesti sitä tapaa, jolla sotaa on johdettu.
Vetäytymisen avulla voitaisiin myös rajoittaa tappioita yksinkertaisesti tarjoamalla viholliselle vähemmään maalitauluja. Viimeinen vetäytymisen etu olisi se, että ulkomaisten joukkojen vähemmän näkyvä läsnäolo saattaisi heikentää kapinan voimaa.
Nähtäväksi jää, onko kyseessä realistinen strategia suhteessa kapinaan, joka ei näytä heikkenevän, maassa, joka näyttää olevan suistumassa sisällissotaan.
Suurin osa riippumattomista sotilasasiantuntijoista arvioi, että 140 000 amerikkalaissotilasta Irakissa on liian pieni määrä sissien voittamiseksi. He korostavat, että kuten Vietnamissa, sotilaat "puhdistavat" alueita, jonne sissit palaavat heti, kun sotilaat joutuvat lähtemään muualle.
