Maailmalle levinneet kuvat amerikkalaisista sotilaista nöyryyttämässä irakilaisia vankeja Abu Ghraibin vankilassa ovat nostaneet Yhdysvalloissa poikkeuksellisen suuren kohun ja poliittisen myrskyn, jossa tulilinjalle on joutunut erityisesti puolustusministeri Donald Rumsfeld.
Kysymyksessä ei kuitenkaan suinkaan ole niin "epäamerikkalainen"toiminta kuin Yhdysvaltain hallitus presidenttiä myöten on ehtinyt julkisuudessa kauhistella vaatiessaan väärinkäytöksiin syyllistyneitä yksittäisiä sotilaita oikeuden eteen.
Tosiasiassa kysymyksessä on Yhdysvaltain valtavan vankilajärjestelmän pimeimpien puolien viennistä Irakiin. Monet nyt syytettyjen penkille joutuneista, väärinkäytöksiin syyllistyneistä rivisotilaista ovat myös siviilissä vanginvartijoita.
Yhdysvaltain omissa vankiloissa on maan ihmisoikeusjärjestöjen mukaan perinteisesti nöyryytetty, häpäisty ja pahimmissa tapauksissa suoraan kidutettu ja tapettu vankeja ilman että valvontaviranomaiset olisivat nähneet tarpeelliseksi puuttua laitosten toimintaan kuin poikkeustapauksissa.
Entinen vanginvartija Ted Conover kertoi vastikään New York Timesissä, kuinka vankiloissa on käytännössä kahdet säännöt. Viralliset, jotka on painettu ja hyväksytty oikeusviranomaisten toimesta, ja epäviralliset, joita käytännössä noudatetaan.
Tämä tarkoittaa ongelmallisina pidettyjen vankien rankaisua käyttämällä muun muassa epävirallista eristystä yksinkertaisesti "unohtamalla" sellien ovet lukkoon ulkoilutuntien ajaksi.
Julkisuudessa on raportoitu myös kuinka vankeja on kidutettu pitämällä heitä kahleissa niin pitkään, että he joutuvat lopulta makaamaan omissa ulosteissaan, nukkumisen häiritsemistä ja pahimmissa tapauksissa uusien tulokkaiden tarkoituksellista sijoittamista samaan selliin tunnettujen vankilaraiskaajien kanssa.
Johdonmukaista nöyryyttämistä
Johdonmukaisella nöyryyttämisellä vankiloissa luodaan tehokkaasti alistamisen kulttuuri, joka moninkertaistaa vankien kärsimyksen.
Vaikka amerikkalaiset vankilaviranomaiset harvoin jäävät samalla tavalla kidutuksesta verekseltään kiinni kuten nyt on tapahtunut Abu Ghraibissa otettujen valokuvien kautta, tarkoituksellisen tuskan tuottaminen vangeille tapahtuu usein provosoimalla vankien välisiä yhteenottoja.
Niissä likaisesta työstä huolehtivat tarkoituksella muut vangit.
Vaikka tapauksista yleensä puuttuu näyttö, satojen vankiloissa vuosittain tapahtuvien murhien taustalla epäillään olevan vankilaviranomaisten provosointi hankalista vangeista eroon pääsemiseksi ja pelon ilmapiirin ylläpitämiseksi.
"Vankien alistaminen ja nöyryyttäminen ovat olennainen osa amerikkalaista vankilajärjestelmää", vahvistaa vuosikausia eri vankiloissa pankkiryöstöstä istunut Darwin Koon.
Vaikka hänen vapautumisestaan on jo yli kolmekymmentä vuotta, amerikkalaiset ihmisoikeusjärjestöt käyvät edelleenkin jatkuvaa taistelua maan vankeinhoitolaitoksen räikeitä epäkohtia vastaan. Niiden mukaan muutoksia parempaan tehdään aika ajoin, mutta vartijoiden perusasenne pysyy vuosikymmenestä toiseen samana, vangeilla ei ole ihmisarvoa.
"Kysymyksessä on sellainen lujassa istuva asenne, että vankilaan joutuneet enää ole ihmisiä eikä heitä edes saa ihmisinä kohdella", Koon tiivistää.
Erityisen huonossa asemassa ovat mustat ja muut vähemmistöt, joita nöyryyttävät vartijoiden lisäksi myös muut vangit vartijoiden katsoessa sormiensa läpi. Koonin mukaan olosuhteet ovat yleensä vähän paremmat liittovaltion vankiloissa, mutta osavaltioiden omissa rangaistuslaitoksissa melkeinpä mikä tahansa on mahdollista.
"Vankien keskinäisiin kirjoittamattomiin sääntöihin kuuluu, ettei kukaan koskaan näe eikä kuule mitään. Siksi vankiloiden sisällä tapahtuvasta kidutuksesta, murhista ja vankien häpäisystä puhutaan julkisuudessa niin vähän", Koon jatkaa.