New York Yhdysvaltain meneillään olevasta vaalitaistelusta on tullut maan historian rumin vastapuolen mustaamiskampanja. Eri arvioiden mukaan ehdokkaiden viralliset ja epäviralliset vaaliorganisaatiot ovat käyttäneet tähän mennessä noin 80 prosenttia ennätysmäisistä budjeteistaan negatiivisen kuvan luomiseen kilpailijasta sen sijaan että olisivat keskittyneet kehumaan omaa ehdokastaan.
Jos amerikkalaisiin vaalimainoksiin olisi todella uskominen, maalla on edessään kaamea kohtalo täysin riippumatta siitä, kumpi ehdokkaista tulee valituksi. Mainosten mukaan nykyinen presidentti Bush on Hitlerin kaltainen sotarikollinen jota hänelle uskolliset aivopestyt amerikkalaiset seuraavat sokeasti, tekipä hän kuinka vääriä päätöksiä tahansa.
Varapresidentti Dick Cheney uskoo maailmanlopun olevan käsillä ja toimii sen mukaan. John Kerry puolestaan on poliittinen tuulenhaistelija ja valehtelija, joka väärensi oman ansioluettelonsa saadakseen Vietnamin sodasta mahdollisimman monta ansiotonta kunniamerkkiä.
John Kerryn ja John Edwardisin valitseminen tarkoittaisi suoranaista kutsua terroristeille hyökätä jälleen Yhdysvaltain kimppuun.
Ilkeäät vaalimainokset rehottavat internetissä
Ärhäkkäimmillään negatiiviset vaalimainokset rehottavat internetissä, mutta niitä on päässyt aivan riittävästi myös amerikkalaisille televisiokanaville varsinkin vaa'ankieliosavaltioissa, siis niissä, joissa vaalien lopputulos on epäselvä.
Politiikan tutkijoiden mukaan amerikkalaiset kertovat kysyttäessä vastustavansa negatiivista vaalimainontaa, mutta tosiasiassa juuri vastapuolen mollaaminen toimii kaikkein tehokkaimmin.
"Ihmiset lähtevät herkemmin uurnille vastustaessaan jotakin kuin äänestäessään jonkun puolesta," kertoo Charlie Cook, yksi Washingtonin luotetuimmista analyytikoista. "Vaikka merkittävä enemmistö sanoo vastustavansa negatiivista mainontaa, tosiasiassa juuri se toimii kaikkein tehokkaimmin."
Osasyynä tämän vaalikampanjan poikkeukselliseen negatiivisuuteen on pidetty vuonna 2002 säädettyä vaalirahoituslain uudistusta.
Tämän, niin kutsutun McCain-Feingold -lain tarkoitus oli suitsia ehdokkaille syydetyn rahan määrää, jotta lahjoittajien vaikutusvalta poliitikoihin vähenisi.
Vaalilaissa ammottava porsaanreikä
Lakiin jäi kuitenkin porsaanreikä, pykäläksi 527 kutsuttu ammottava aukko. Tämän mukaan lahjoittajat saavat antaa rajatta rahaa organisaatioille, jotka eivät asetu jonkun ehdokkaan taakse tai koordinoi kampanjointiaan virallisten vaaliorganisaatioiden kanssa.
Likaisin työ onkin näissä vaaleissa jätetty juuri näille, muodollisesti Bushin tai Kerryn kampanjatoimistoista irrallaan toimiville ryhmille jotka ovat voineet käytännössä vapaasti tehtailla mainoksia, jotka siis pykäliä noudattaakseen eivät ole kehuneet ketään vaan sen sijaan estoitta solvanneet vastapuolen ehdokasta.
Tähän mennessä pykälää 527 on siis tulkittu tarkoitushakuisesti siten, että esimerkiksi Kerryn mustaaminen kun ei tarkoittaisi automaattisesti Bushin puolelle asettumista.
Tunnetuimpia näistä organisaatioista ovat Kerryn ansiot Vietnamin sodassa kieltänyt Swift Boat Veterans for Truth ja Bushin kansalliskaartiaikaista pinnaamista rummuttanut Media Fund.
Ensimmäinen oikeuden päätös pykälän 527 nykytulkinnan laittomuudesta tehtiin syyskuun puolivälissä, mutta ennen kuin päätöksestä tehdyt valitukset on ehditty käsitellä, nämä vaalit on todennäköisesti jo käyty.