Yhdysvaltojen poliittisen johdon viime tingassa aikaansaama taloussopu esti maan ajautumisen syvään kriisiin. Sen puhkeaminen oli enää tunneista kiinni, ja sen ratkaisu oli kovan poliittisen väännön takana.
Ellei sopimusta olisi saatu, vuoden vaihduttua olisi tullut automaattisesti voimaan veronkorotuksia ja menoleikkauksia, jotka olisivat toteutuessaan pysäyttäneet vauhtiin päässeen talouskasvun.
Presidentti Barack Obaman hellimän taloussovun taakse saatiin lopulta selvä enemmistö kongressin molempien kamarien edustajista. Obama luonnehti ratkaisujen luovan Yhdysvaltoihin oikeudenmukaisemman verojärjestelmän.
Poliittisten puolueiden hyväksymässä sopimuksessa pääpaino on kaikkein hyvätuloisimpien amerikkalaisten verojen korottamisessa. Yli 400 000 dollaria vuodessa ansaitsevien henkilöiden sekä yli 450 000 ansaitsevien perheiden veroprosentti nousee noiden summien yli menevän tulon osalta 35 prosentista 39,6:een. Samalla periaatteella korotetaan rikkaimpien perintöjen verotusta. Myös palkkojen eläkemaksujen korotuksesta löytyi yksimielisyys.
Vaikka tulos on merkittävä, se on vasta osaratkaisu talouden ongelmiin. Uusi vääntö on edessä, sillä parin kuukauden sisällä pitäisi löytää keinot leikata menoja. Siihen ei nyt kyetty.
Yhdysvaltain talouden pulmat ovat kouluesimerkki globalisaatiosta. Jos Atlantin takana ei päästä ratkaisuihin, sillä on valtava vaikutus koko maailmantalouteen.
Se heijastuu myös Suomeen kahta kautta: suoraan, koska Yhdysvallat on yksi merkittävimmistä kauppakumppaneistamme ja välillisesti, koska koko maailmantalouden kasvu hidastuu.