Yhdysvaltain terveydenhuoltouudistus nilkuttaa eteenpäin, ilmastolait eivät. Maan sisäpolitiikan jähmeys heikentää vakavasti Kööpenhaminan ilmastokokouksen lähtökohtia.
Viikonvaihteessa presidentti Barack Obaman ajama terveydenhuoltouudistus nytkähti askeleen eteenpäin. Senaatti äänesti pienimmän mahdollisen enemmistön turvin lain jatkokäsittelyyn.
Tämä ei tarkoita, että laki itsessään olisi hyväksytty. Siihen tarvitaan vielä kasapäin vaikeita neuvotteluita, lehmänkauppoja, hyvityksiä ja kompromisseja. Senaattoreilla on tuhansien taalojen paikkoja lypsää lupauksia omiin osavaltioihinsa.
Edustajainhuoneen Obaman esitys jo läpäisi rimaa hipoen. Senaatin väittely alkaa marraskuun lopussa ja kestää ainakin kolme viikkoa. Sitten vielä edustajainhuoneen ja senaatin versiot pitää sovittaa yhteen ennen lopullista äänestystä.
Demokraateilla on nyt tukeva enemmistö kongressissa. Obamalla on aito mahdollisuus tehdä historiaa ja uudistaa Yhdysvaltain terveydenhuolto pohjalle, joka eurooppalaisin silmin katsoen näyttää järjelliseltä. Monen amerikkalaisen silmin sama uudistus haiskahtaa vahvasti sosialismilta.
Varmaa kaikessa on silti vasta se, että Obaman uudistus jakaa amerikkalaisia mielipiteitä erittäin jyrkästi. Samalla pelissä on Obaman oma uskottavuus presidenttinä. Siitä ei paljon jää jäljelle, jos uudistus kaatuu. Onnistuminen taas tekisi historiaa, sillä terveydenhuollon remontoiminen oli esimerkiksi Bill Clintonin hallinnolle ylivoimaista.
Mutta Yhdysvaltain ulkopuolelta katsoen ajoitus ei juuri huonompi voisi olla. Senaatin keskustelu osuu joulukuulle eli juuri Kööpenhaminan ilmastokokouksen ajankohtaan. Sen kokouksen onnistuminen edellyttää kipeästi tietoja siitä, millaisiin päästöleikkauksiin ja rahoituslupauksiin Yhdysvallat on valmis sitoutumaan. Kyse on nimenomaan luvuista, jotka oikeasti menisivät kongressissa läpi ja olisivat juridisesti sitovia.
Obaman ilmastolakiehdotus on sekin kongressissa, mutta sitä ei millään konstilla ehditä käsittelemään ennen Kööpenhaminaa. Sisäpoliittisesti on myös mahdotonta ajaa kahta isoa asiaa yhtä aikaa.
Tähän mennessä ilmastoneuvotteluissa amerikkalaiset eivät ole tuoneet kunnolla pöytään mitään lukuja, mikä on pahasti haitannut Kööpenhaminan valmisteluja. Ilmeisesti lähiaikoina maa ilmoittaa, millaiset leikkaukset todennäköisesti menisivät kongressissa läpi.
Mutta jo aikanaan Kiotossa nähtiin, ettei Yhdysvaltain johdon ilmastolupauksilla ole arvoa ilman varmuutta kongressin tuesta. Nyt varmuutta ei ennen Kööpenhaminaa ole. Muut osapuolet eivät myöskään tiedä, mikä on Obaman todellinen sisäpoliittinen asema. Tieto terveydenhuoltouudistuksen läpimenosta antaisi kovasti uskottavuutta presidentin ilmastopuheille, mutta joulukuussa sekin asia on vielä auki.
Yhdysvaltain sisäpolitiikka on tietysti maan sisäinen asia, mutta juuri nyt se heijastuu jarruna kauas maan ulkopuolelle. Järjestelmä yksinkertaisesti antaa vaikutelman, joka ei ole kaukana halvaantumisesta.
Normaalisti parlamentarismissa tiedetään, että enemmistöhallitus pystyy viemään lupauksensa läpi. Yhdysvaltain järjestelmä on presidenttikeskeinen, mutta etenkin lainsäädäntö on jatkuvaa tasapainoilua eri voimakeskusten välillä. Pahimmillaan se on suo, johon kaikki juuttuu epämääräiseksi ajaksi. Yleensä se vaikuttaa vain maan sisäisiin asioihin kuten juuri terveydenhuoltoon. Ilmastopolitiikassa kaikki muutkin ovat nyt kongressin aikataulujen vankeja.