Euron vahvistuminen ei ole niinkään Euroopan talouspolitiikan ansiota kuin seurausta Yhdysvaltain dollarin heikkoudesta ja luottamusta jäytävistä kirjanpitoskandaaleista.
Yhteisvaluutta euro on vuosikausia rämpinyt aliarvostettuna valuuttana. Kun euro tuli tilivaluutaksi vuoden 1999 alusta, se maksoi 1,18 dollaria. Vuoden 2000 loppupuolella eurosta oli sulanut pois lähes kolmasosa eli sen arvo oli hädin tuskin 0,85 dollaria. Pari viikkoa sitten euro alkoi vahvistua ja on nyt puhkaissut maagisen yhden dollarin rajan.
Suomen metsäteollisuudelle halpa euro on ollut onnenpotku. Valuutta on devalvoitunut ilman vuorineuvoston kitinää ja vauhdittanut näin vientiä kuten aikaisempinakin vuosikymmeninä. Nyt kuitenkaan palkansaajat eivät ole olleet vaatimassa osaa devalvaatiohyödystä itselleen. Samalla tavalla koko euroalue on hyötynyt halvasta yhteisvaluutasta.
Euron vahvistuminen ei kuitenkaan johdu euroalueen hyvistä talousnäkymistä tai erinomaisesta talouspolitiikasta, vaan ennen kaikkea Yhdysvaltain osakemarkkinoiden alamäestä. Se taas juontuu ennen kaikkea yritysten tilinpitosotkuista ja väärinkäytöksistä. Sijoittajat ovat menettäneet luottamustaan amerikkalaisiin yrityksiin.
Valuuttavirrat Yhdysvaltoihin ovat tyrehtyneet, kun ulkomaisten sijoittajien usko on joutunut koetukselle. Yhdysvaltain talous on tuoreiden tietojen mukaan sinänsä kasvu-uralla. Ensimmäisellä vuosineljänneksellä kasvu oli peräti 6,1 prosenttia. Jatkuvat huonot uutiset tilikikkailusta ja osakkeiden alamäestä vievät silti pohjaa, että kasvu jatkuisi yhtä ripeästi.
Yhdysvaltain keskuspankin pääjohtajan Alan Greenspanin tiistainen puhe tuskin lopettaa epävarmuutta, vaikka rauhoittaneekin pahimpaan pörssipaniikkiin suistuneita. Hän ennusti lähes neljän prosentin talouskasvua tälle ja ensi vuodelle.
Jos osakekurssien lasku jatkuu, se ennen pitkää vähentää kuluttajien luottamusta, minkä varassa Yhdysvaltain talous pitkälle on. Jos amerikkalaiset vähentävät kuluttamista, se ei tuo vaikeuksia vain Yhdysvalloille vaan myös koko maailmalle. Euroopankin kovasti kaipaama elpyminen uhkaa hidastua.
Yhdysvaltain taloutta varjostaa nyt niin sanottu kaksoisvaje. Dollarin kurssi on pysynyt korkealla euroalueelta tulvineiden pääomavirtojen takia. Ne auttoivat Yhdysvaltoja rahoittamaan nopeasti kasvavan vaihtotasevajeen, joka lähestyy jo viittä prosenttia kokonaistuotannosta. Vaihtotasevajeen ohella liittovaltion budjetti kääntyi jälleen alijäämäiseksi, ja sen ennakoidaan pysyvän alijäämäisenä useita vuosia.
Dollarin heikkeneminen vie Suomen ja euroalueen yrityksiltä valuuttakurssietua, mikä vaikuttaa vientiin. Jos euro pysyy vahvana pitkään tai jopa vielä vahvistuu, se heikentää vientiteollisuuden asemaa ja hidastaa Euroopan talouden elpymistä. Etenkin Suomelle asia on kiperä, onhan talouskasvu ollut jo pitkään kulutuksen varassa.
Esimerkiksi viime vuonna kokonaistuotanto ei kasvanut juuri nimeksikään. Jos tämä vuosi ei ole mennyttä parempi, alamäki jatkuu ja syvenee.
Heikko dollari voi kuitenkin myös tukea kotimaista kysyntää. Kun tuontitavarat halventuvat, inflaatio pysyy kurissa ja kansalaisten rahavarat kasvavat. Myöskään Euroopan keskuspankilla ei ole paineita nostaa korkoja lähiaikoina, koska hintojen nousupaineet hellittävät. Asuntovelallisten kannalta vahva euro onkin hyvä asia, koska pitkät korot pysyvät matalina.
Epävarmuuksia on kuitenkin niin paljon, ettei Suomen talouden elpymistä voi laskea pelkästään kotimaisen kysynnän varaan. Talouspolitiikan päättäjille on luvassa vain hankalia aikoja.