Yhdysvaltain demokraattisessa puolueessa on viimeisen kuukauden aikana ryhdytty suhtautumaan realismina mahdollisuuteen, että se palaa valtaan ainakin toisessa kongressin kamareista, todennäköisimmin edustajainhuoneessa, jossa eri asiantuntijat veikkaavat puolueen voivan saada jopa 25 lisäpaikkaa. Analyytikkojen mukaan kysymys on kuitenkin keskeisesti yhä useamman amerikkalaisäänestäjän kyllästymisestä republikaaneihin, ei niinkään demokraattien todellisesta kannatuksen kasvusta.
Demokraattien valtaantulolla kongressissa olisi todennäköisesti kuitenkin vähemmän merkitystä kuin toiveikkaimmat presidentti George W. Bushin vastustajat odottavat.
Enemmistöasemallaan demokraatit kyllä kykenisivät jäädyttämään Valkoisen talon lakihankkeet seuraavaksi kahdeksi vuodeksi, mutta on hyvin epätodennäköistä että he pystyisivät lähiaikoina paljoakaan muuttamaan Yhdysvaltain politiikan nykyistä suuntaa. Aikaa on liian vähän ja demokraatit ovat puolueena ainakin toistaiseksi liian hajallaan. Vasta voitto presidentinvaaleissa kahden vuoden kuluttua toisi tullessaan uuden presidentin henkilöön liittyvän kunnollisen kurssinmuutoksen.
Demokraatitkaan eivät lähtisi Irakista
Esimerkin voi ottaa vaikkapa näiden vaalien keskeisimmäksi teemaksi nousseesta Irakin sodasta. Vaikka monet mielipidetiedusteluissa kannatusta saaneet demokraattiehdokkaat ovat vaatineet Yhdysvaltain joukkojen pikaista kotiuttamista, käytännössä näin tuskin tulisi tapahtumaan, vaikka demokraatit pääsisivät vaalien jälkeen kontrolloimaan kongressia. Myös demokraattien johto kun ymmärtää, että lähdön myötä Yhdysvaltain kannalta pahimman mahdollisuuden, naapurimaihin eskaloituvan sisällissodan vaara kasvaa Irakissa.
Demokraatit tietävät hyvin, että kyetäkseen hyödyntämään mahdollista uutta valta-asemansa kongressissa heidän tulee kyetä yhteistyöhön Valkoisen talon kanssa. Tämä ei kuitenkaan näytä helpolta, koska monet demokraattien keskeiset tavoitteet ovat mahdollisimman kaukana Bushin hallituksen tavoitteista. Näitä ovat muiden muassa amerikkalaisten minimipalkan nostaminen, öljy-yhtiöiden verohelpotusten purkaminen, kantasolututkimuksen julkisen rahoituksen palauttaminen ja syyskuun 2001 terrori-iskuja tutkineen komitean ehdotusten toteuttaminen.
Kaikkien näiden osalta demokraattien olisi oltava valmis lehmänkauppoihin Bushin hallituksen kanssa.
Republikaaneille demokraattien voitto merkitsisi käytännössä ehdottoman valta-aseman menettämistä, koska Bushin hallitus ei enää pääsisi automaattisesti nuijimaan päätöksiään kokonaan republikaanien hallussa olevan kongressin läpi. Valkoisen talon pitäisi etsiä kaappiensa perältä jälleen poliittisen etiketin sääntökirja ja opetella käymään oikeita neuvotteluja opposition kanssa.
Jos demokraatit voittavat edustajainhuoneen enemmistön, Bushin keskeinen neuvottelukumppani olisi tällöin edustajainhuoneen puhemieheksi nouseva kalifornialainen Nancy Pelosi. Republikaanit ovat käyttäneet miljoonia dollareita kampanjabudjetistaan nimenomaan varoittaakseen republikaaneja jäämästä tiistaina kotiin, jotta ääriliberaaliksi haukuttu Pelosi ei pääsisi korvaamaan nykyistä republikaanipuhemies Dennis Hastertia.
Siinä tapauksessa että demokraatit onnistuisivat voittamaan myös senaatin enemmistön, Bush saisi lisää vastahankaista väkeä neuvottelupöytään. Vaikka varapresidentti Dick Cheneylle kuuluu Yhdysvaltain perustuslain mukaan senaatin puheenjohtajuus, demokraattienemmistö riisuisi hänen todellisen vaikutusvaltansa senaatissa vain keulakuvan rooliksi.
Erityisen kiusallista republikaanien kannalta olisi edustajainhuoneen menettäminen demokraateille, koska se avaisi samalla heille mahdollisuuden panna Valkoinen vastaamaan politiikkansa laillisuudesta.
Tähän mennessä demokraattien vaatimukset saada tietoa muun muassa Bushin hallituksen energiapolitiikan kytköksistä amerikkalaisiin energiayhtiöihin ovat kaikuneet kuuroille korville republikaanienemmistöisen edustajainhuoneen kieltäydyttyä käyttämästä sille perustuslain mukaan kuuluvaan valvontavaltaa.
Demokraattijohtoinen edustajainhuone jättäisi tuskin kiveä kääntämättä vaatiessaan hallitukselta selvityksiä myös Irakin sotapäätöksen ja Yhdysvaltain aseteollisuuden kytkennöistä, hurrikaani Katriinan jälkihoidosta.