Biopolttoaineiden tuotanto kasvaa Yhdysvalloissa tahtia joka on alkanut muistuttaa suuren kultakuumeen aikoja. Keskeinen syy erityisesti etanolibisneksen kukoistukseen on raakaöljyn hinnan kallistuminen. Se joka on osaltaan nostanut myös biopolttoaineista saatavaa hintaa niin että polttoaine-etanolin valmistamisesta on viimein tullut reilusti kannattavaa.
Yksi uusimmista tehtaista on Iowan Nevadassa sijaitseva Lincolnway Energyn etanolitehdas. Vuosikapasiteetiltaan noin kahden miljardin litran laitos avattiin toukokuun lopussa.
"Tämä on Yhdysvaltain sadasensimmäinen polttoaine-etanolitehdas ja lajissaan yksi tehokkaimmista", kehuu tehtaanjohtaja, tekniikan tohtori Larson B. Dunn tislaamoaan parikymmentä kilometriä osavaltion pääkaupungista Des Moinesista pohjoiseen. Tehdas tuottaa sata gallonaa etanolia joka minuutti eli noin 550 000 litraa etanolia vuorokaudessa.
Kemiasta väitelleelle Dunnille tämä ei ole ensimmäinen tehdas, jota hän on ollut käynnistämässä. Viimeiset vuodet hän on avannut useita etanolitehtaita eri puolilla keskilänttä ja todennäköisesti hän ehtii vielä tämän vuoden puolella jonkun uuden tehdasprojektin käynnistäjäksi.
Tehdasinvestoinnit käyvät kuumina
Yhdysvalloissa on tällä hetkellä rakenteilla 37 uutta polttoaine-etanolitehdasta ja seitsemää olemassa olevaa tehdasta ollaan laajentamassa.
"Tehtaan rakentaminen kesti 18 kuukautta ja maksoi noin 80 miljoonaa dollaria. Jo nyt se tuottaa sijoitetulle pääomalle noin 30 prosentin vuosituottoa", hän laskee.
"Niin kauan kun raakaöljyn tynnyrihinta pysyy yli 30 dollarissa, polttoaine-etanolin tuottaminen on kannattavaa puuhaa", hän summaa.
Ja jos Dunnin luvut pitävät paikkansa, vaurautta tehdas on jo onnistunut tuottamaan. Etanolin hinta on noussut viimeisen vuoden aikana 50 prosenttia ja on tällä hetkellä kuluttajakaupassa noin 2,65 dollaria gallonalta. Vastaavasti bensiinin keskihinta on tällä hetkellä Yhdysvalloissa 3,025 dollaria gallonalta.
Maissinviljelijöiden yhteisyritys
Lincolnway Energy on yksityinen yritys jolla on yhteensä 924 omistajaa. Puolet heistä on lähiseutujen maissinviljelijöitä eikä kukaan omistajista omista yhtiöstä kahden prosentin siivua enempää.
"Kun tätä tehdasta varten alettiin pääoman kerääminen kolmisen vuotta sitten, siinä oli todella tekemistä saada sijoittajat uskomaan", Dunn nauraa.
Nyt kun tehdas pyörii ja etanolin kysyntä vain kasvaa, osakkaille tarjotaan jo kuusin-seitsenkertaisia summia heidän osakkeistaan alkuperäiseen sijoitukseensa nähden.
"Uusien tehtaiden rahoituksessa ei enää ole minkäänlaista ongelmaa, hankkeet merkitään ensimmäisenä päivänä. Iowassa eletään nyt vähän samoissa tunnelmissa kuin Teksasissa sata vuotta sitten suurten öljylöytöjen jälkeen."
Vaikka merkittävä osa tehtaan omistajista on maissinviljelijöitä, tehtaalla ei ole mitään velvollisuutta ostaa maissiaan heiltä.
"Nyrkkisääntö on sellainen, että he myyvät maissinsa sinne, mistä saavat parhaan hinnan ja me ostamme maissimme mistä halvimmalla saamme. Tämä on ainoa tapa tehdä kannattavaa bisnestä."
Tohtori Dunnin mukaan Iowan maissintuotanto ei pitkällä tähtäimellä riitä kasvavan etanoliteollisuuden tarpeisiin.
"Mutta jo nyt tiedetään, että viidestä kymmeneen vuoden kuluessa etanoliteollisuuden on siirryttävä maissin käytöstä enenevässä määrin muihin raaka-aineisiin, lähinnä selluloosaan", Dunn jatkaa.