Yhdysvaltain korkein oikeus päätti tiistaina ottaa käsittelyyn riidan siitä, mitä maan perustuslain kuuluisalla aseenkanto-oikeudella todellisuudessa tarkoitetaan.
Kiistan osapuolina ovat pääkaupunki Washington tiukkoine aselakeineen ja toisella puolella yksityinen vartija Dick Heller, jonka tukijoiden mielestä Washingtonin viranomaisten päätös olla myöntämättä Hellerille lupaa säilyttää asettaan kotonaan rikkoo perustuslain vuonna toista lisäystä.
Se on säädetty vuonna 1787 .
Hellerin pääkaupunkia vastaan nostaman syytteen takana on todellisuudessa ollut voimakkaasti amerikkalaisten kansalaisvapauksia ajava Cato Institute -tutkimuslaitos.
Instituutti värväsi alunperin kuusi washingtonilaista haastamaan pääkaupungin oikeuteen siitä syystä, ettei se sallinut heidän säilyttää kotonaan tuliaseita.
Juridisen ongelman ydin on alkuperäisen lakitekstin muotoilu. Sen mukaan amerikkalaisilla on kyllä oikeus pitää ja kantaa asetta, mutta vain "osana hyvin järjestäytyneitä kodinturvajoukkoja turvaamassa vapaita osavaltioita".
Cato Instituutin ja Kansallisen kivääriliiton NRA:n tapaiset vapaata aseenkanto-oikeutta ajavat poliittisesti voimakkaat organisaatiot ja lobbausjärjestöt ovat ovat tottuneet siteeraamaan pykälää vain siltä osin, kuin se takaa oikeuden kantaa aseita, mutta samalla ne säännöllisesti jättävät pois saman pykälän kodinturvajoukkoihin viittaavan alkuosan.
Aserajoitusten vastustajien mukaan epämääräiseksi jääneen pykälän huomioiminen laintulkinnassa käytännössä vesittäisi yksilöiden vapaan aseenkanto-oikeuden ja antaisi osavaltioille vallan rajoittaa mielensä mukaan yksilöllistä aseenkanto-oikeutta.
Washingtonilainen vetoomustuomioistuin hylkäsi maaliskuussa viiden Cato-instituutin värväämän kantajan kanteet perusteettomina, mutta hyväksyi Hellerin kanteen.
Tuomioistuimen päätöksen mukaan hänellä oli oikeus aseen pitämiseen kotonaan ilman minkäänlaista yhteyttä laissa mainittuihin "kodinturvajoukkoihin".
Näin syntyi samalla ennakkopäätös, jonka mukaan pääkaupungin tiukat aselait olisivat perustuslain vastaisia.
Jos alioikeuden päätös pysyy voimassa myös korkeimmassa oikeudessa, ratkaisu tarkoittaa samalla että lähes kaikki eri osavaltioiden säätämät aserajoituslait tulkitaan jatkossa perustuslain vastaisiksi.
Jos taas korkein oikeus tulkitsee perustuslakia siten, että vapaa aseenkanto todella edellyttää kuulumista hyvin järjestäytyneeseen kodinturvajoukkoon, päätöksen arvioidaan johtavan merkittäviin aseenkantorajoituksiin eri osavaltioissa.