Liennyttääkseen Venäjän suuttumusta siitä, että Puolaan ja Tshekkiin ollaan rakentamassa Yhdysvaltain ohjuspuolustusjärjestelmän osia, Nato-Venäjä-neuvosto kokoontui torstaina Brysselissä. Aamupäivällä aihetta käsittelivät 26 Nato-maan edustajat. Nato-Venäjä-neuvosto kutsuttiin koolle Moskovan pyynnöstä.
Vladimir Putinin 10. helmikuuta turvallisuuspoliittisessa seminaarissa Münchenissä pitämän voimakkaasti amerikkalaisvastaisen puheen jälkeen George W. Bushin hallinto ymmärsi, että sen on ponnisteltava Venäjän tunteiden rauhoittamiseksi. Amerikkalaisvaltuuskuntia on vieraillut Moskovassa, ja 28. maaliskuuta Bush ja Putin keskustelivat puhelimitse.
Amerikkalaisten suunnitelmana on sijoittaa vuoteen 2012 mennessä voimakas tutka Tshekin tasavaltaan aikaisemmin neuvostojoukkojen käytössä olleelle paikalle sekä kymmenkunta torjuntaohjusta Puolaan.
Moskova on kyseenalaistanut hankkeen todellisen tarkoituksen ja todennut, että tutkalla voitaisiin valvoa myös osaa Venäjän alueesta. Venäjän mukaan se olisi ensimmäinen askel kohti Yhdysvaltain maailmanlaajuista ohjuspuolustusjärjestelmää, joka mullistaisi strategisen asetelman. Viime viikkoina Venäjä on kuitenkin hiukan lieventänyt retoriikkaansa.
Erään venäläiskenraalin helmikuussa esittämää uhkausta siitä, että Venäjän ohjuksia voitaisiin suunnata kohti Puolan ja Tshekin tulevia tukikohtia, ei ole toistettu. Tuo lausunto tyrmistytti länsimaisia diplomaatteja.
Prahassa 12. huhtikuuta vieraillut Venäjän varaulkoministeri Sergei Kisljak varoi riidanhaluisia sävyjä keskusteluissa neuvottelukumppaneidensa kanssa.
"Hän ei uhkaillut eikä antanut sellaista vaikutelmaa, että hän itse uskoisi Venäjän viralliseen näkemykseen, jonka mukaan ohjuspuolustusjärjestelmään kuuluvat laitteet voisivat neutralisoida Venäjän ballistisen ohjuskapasiteetin", arvioitiin Tshekissä.
Yleisesti ollaan sitä mieltä, että Venäjä pyrkii hyödyntämään ohjuspuolustuskysymystä, jotta sitä kohdeltaisiin neuvottelukumppanina, jota Yhdysvallat ei voi jättää huomiotta. Samalla se saisi mahdollisuuden puuttua Euroopan puolustuskysymyksiin ja parannella asemiaan useissa eri kysymyksissä.
Niihin kuuluvat Georgian Nato-jäsenyys, YK:ssa käytävä keskustelu Kosovon itsenäistymisestä, Venäjän pyrkiminen Maailman kauppajärjestön WTO:n jäseneksi sekä länsimaiden rooli Abhasian ja Transdniestrian "jäädytettyjen selkkausten" ratkaisemisessa.
"Venäläiset tekevät nyt lehmänkauppoja tietämättä oikein itsekään, millaisia myönnytyksiä he ovat vaatimassa. Tärkeintä heille kuitenkin on se, että myönnytyksiä voidaan odottaa", toteaa eräs keskieurooppalainen tarkkailija.
Moskova käyttää hyväkseen Euroopan maiden välillä ilmenneitä erimielisyyksiä. Ohjuspuolustus on synnyttänyt voimakkaita jännitteitä Saksan hallituspuolueiden välillä, ja liittokansleri Angela Merkel on vaatinut asian käsittelemistä Natossa.
Vaalikampanjaa käyvä Ranska puolestaan pitäytyy taka-alalla, mutta Pariisissa löytyy kannatusta ohjuspuolustusjärjestelmälle, joka nähdään mahdollisena - ja kaiken lisäksi ilmaisena - ratkaisuna Euroopalle Iranin vaaran suhteen.
Puolalaiset ja tshekit puolestaan näkevät ohjuspuolustusjärjestelmän sijoittamisen keinona ankkuroida maihinsa amerikkalaisten pitkäaikaisen strategisen läsnäolon, millä olisi myös taloudellisia vaikutuksia.
Jakolinja ei kuitenkaan täysin myötäile jakoa "vanhaan" ja "uuteen" Eurooppaan, sillä Unkari, jota amerikkalaiset vuonna 2002 pyysivät mukaan samalla tavalla kuin tshekkejä ja puolalaisia, kieltäytyi ottamasta ohjuspuolustusvarustusta vastaan. Se asetti etusijalle suhteensa Moskovan ja erityisesti energiajätti Gazpromin kanssa.