Euroalueen talouskasvu uhkaa jähmettyä tulevina vuosina alle prosenttiin. Yhdysvallat vetää lisää kaulaa Eurooppaan. Euromaat ovat hankalien päätösten edessä.
Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön OECD:n tuore, viikolla julkaistu 150-sivuinen raportti on yhteisvaluutta-alueen perusteellinen läpivalaisu. Se käy läpi euromaiden talouden nykytilan ja katsoo eteenpäin aina 2020-luvun lopulle asti. Raportin perusviesti on euromaiden, myös Suomen, kannalta lyhyesti sanottuna huolestuttava.
Nykyistä kehitysuraa edettäessä euroalueen kasvupotentiaali hidastuu dramaattisesti. Kun alueen talouskasvun ennakoidaan vuoteen 2010 mennessä olevan 1,9 prosenttia vuodessa, se putoaisi 0,9 prosenttiin vuoden 2020 jälkeen.
OECD:n raportissa juoksevat paljonpuhuvana vertailukohtana Yhdysvaltain luvut. Sielläkin kasvun ennakoidaan hidastuvan, mutta ei lainkaan niin paljon kuin Euroopassa. Kun USA:n talous kasvaa vuoteen 2010 mennessä arviolta 3,2 prosentin vuosivauhtia, 2020-luvullakin lukema olisi vielä 2,6 prosenttia. Ero euroalueeseen on huima.
Järin hyvin euroalue ei pärjää myöskään Australian, Kanadan, Tanskan, Uuden-Seelannin, Ruotsin ja Britannian muodostamalle vertailuryhmälle. Tuon ryhmän trendikasvu on arvion mukaan vielä 2020-luvulla selvästi euromaita nopeampaa.
Aivan selvästi Yhdysvaltain kansantalous on siis dynaamisempi kuin euromaiden. Perussyitä euroalueen synkkiin näkymiin OECD:lla on kaksi: noudatettu talouspolitiikka sekä väestökehitys, käytännössä väestön vanheneminen. OECD kiinnittää myös huomiota euromaiden työn tuottavuuteen. Senkin trendikasvu jää heikommaksi kuin Yhdysvalloissa, vaikka euroalueellakin tuottavuus toki kohentuu.
Väestökehitys etenee väistämätöntä uraansa vielä vuosia eteenpäin, mutta talouksien toimintakykyä on sen sijaan mahdollisuus kohentaa. OECD:n ekonomistit puhuvat määrätietoisten rakenteellisten muutosten tarpeesta. Ensisijaisesti järjestö mainitsee kolme aluetta, joissa tarvitaan uudistuksia: työmarkkinoiden toimivuudessa, yhteismarkkinoiden vahvistamisessa sekä innovaatiotoiminnassa.
Raportti viiltää suosituksissaan auki työelämän arkea. Se toteaa, että toistaiseksi on toteutettu vain uudistuksia, joiden poliittinen hinta on jäänyt alhaiseksi. Se, mitä OECD:n mukaan euroalueella pitäisi tehdä edes kolmen prosentin kasvun saavuttamiseksi, on kitkerän makuista lääkettä: pitäisi puuttua erilaisten etuuksien kestoon, minimipalkkoihin ja palkanmuodostukseen muutenkin. Tämä kaikki tehostaisi työmarkkinoiden toimintaa.
Talouskasvujen vertailussa ei ole kyse kauneuskilpailusta. Ei euroalueella tarvita kasvua USA:n takia. Sen sijaan sillä on edelleenkin suora yhteys esimerkiksi työllisyyteen. Jos kasvu jää heikoksi, työttömyys kasvaa tai pysyy paikallaan. Ja jos kasvua ei ole, myös hyvinvointipalvelujen ylläpito ja ainakin niiden laadun tai määrän kohennus käy vaikeaksi. Se oppi on Suomessakin saatu. Kasvulla on siten merkitystä myös jokaisen kansalaisten arjessa.
Raportissa asioiden karumpi puoli todetaan yksiselitteisesti: määrätietoista kehitystä tarvitaan, jotta voidaan vahvistaa talouskasvua, työllisyyttä ja hyvinvointia. Ajatus ei ole uusi, mutta sitä ei ole edelleenkään euroalueen poliittisessa päätöksenteossa hyväksytty saati sisäistetty. Toivottavasti oppi menee perille muutenkin kuin vakavien kriisien kautta, mutta toistaiseksi mikään ei, ikävä kyllä, viittaa siihen. Sama pulma vaivaa lähes kaikkia euroalueen suuria ja pieniä demokratioita.