Yhdysvallat on ajautumassa Irakissa kriisiin, joka alkaa muistuttaa entistä enemmän Vietnamin sotaa. Keväinen sota oli nopea ja Saddam Husseinin kaatui kivutta. Mutta siinä saavutukset sitten ovatkin. Irakissa on käynnissä lähes täysimittainen sissisota, josta on hyvin hankala päästä eroon.
USA kyllä haluaisi vetää sotilaansa kotiin ja luovuttaa vallan irakilaisille niin nopeasti kuin suinkin, mutta siihen ei ole mitään mahdollisuuksia. Vanhan hallinnon vastarinta on osoittautunut yllättävän sitkeäksi. Muutamissa pesäkkeissä vastarinta on viime viikkoina vain lisääntynyt. Itsemurhaiskuissa ja sabotaaseissa on menehtynyt enemmän amerikkalaissotilaita kuin varsinaisessa sodassa, jonka presidentti George W. Bush julisti päättyneeksi viime vappuna.
Tuorein isku on amerikkalaisten kannalta vaarallinen signaali. Ainakin 15 amerikkalaissotilasta kuoli ja yli 20 haavoittui, kun amerikkalainen helikopteri ammuttiin alas. Saddamin kannattajat ovat ilmeisesti saaneet tukijoukkoja al-Qaidalta Afganistanista ja muista islamilaisista maista. Lisääntyvästä terroristitoiminnasta huolimatta vastarinta ei ole vielä kovin suuri sotilaallinen uhka. Psykologinen vaikutus on sitäkin merkittävämpi.
Irakilaiset tuskin kaipaavat Saddam Husseinia takaisin, ellei mukaan lasketa niitä, jotka ovat menettäneet kaiken diktaattorin kaatumisen jälkeen. Tästä huolimatta irakilaiset haluavat miehittäjät pois maasta niin nopeasti kuin suinkin.
Amerikkalaisetkin jättäisivät mielellään asiat irakilaisten vastuulle. Sitä ei kuitenkaan voida vielä tehdä, koska maa ajautuisi entistä pahempaan sekasortoon ja valtataisteluun, joka voisi johtaa suoranaiseen sisällissotaan. Sotakoalition joukkojen vaihto YK:n johdolla toimiviin kansainvälisiin joukkoihinkaan tuskin asioita paremmiksi muuttaisi. Maailmanjärjestön arvovalta talouspakotteiden jälkeen ei ole kaksinen. Kaiken lisäksi terroristit ovat jo iskeneet YK:ta ja muita kansainvälisiä järjestöjä kohtaan.
Presidentti Bush on suurissa ongelmissa. Presidentinvaalit ovat vuoden päässä, mutta Valkoinen talo ei pääse irti sodasta. Oireellista on, että presidentin kannatus on laskenut alle 50 prosentin ja vaatimukset sotilaiden kotiuttamisesta voimistuvat.
Yhdysvallat on supervalta eikä se hevin peräydy tekemistään ratkaisuista. Se pitää kiinni arvovallastaan, vaikka se maksaisi paljon. Tässä suhteessa asiat eivät ole muuttuneet Vietnamin sodan päivistä. Nyt miehittäjät yrittävät vauhdilla siirtää vastuuta turvallisuudesta irakilaisille itselleen. Se onkin ainut keino taistelussa yltyvää terrorismia vastaan.
paakirjoitus@kaleva.fi