"Ihmiset täällä uskovat, että Yhdysvallat taistelee öljyn takia, että se haluaa Irakin öljyn valvontaansa. Onko se totta?", kysyy varsin länsimielinen arameankielen opettaja Mar Gabrielin luostarissa lähellä Irakin rajaa.
Jopa kaikkein amerikkalaismielisimmät Orientin asukkaat suhtautuvat epäluuloisesti Yhdysvaltojen tavoitteisiin. Kukaan ei ota todesta George W. Bushin vakuutuksia, että kysymyksessä on Irakin kansan vapauttaminen Saddam Husseinin ikeestä.
Syyskuun 11. päivän 2001 terrori-iskut herättävät myötätuntoa Yhdysvaltoja kohtaan. Verikoston perinteessä kasvaneet ihmiset ymmärtävät Yhdysvaltojen halun kostaa nuo hirveät tapahtumat.
"Mutta liian paljon ihmisiä kuolee. Irakilaisia lapsia ja myös amerikkalaisia sotilaita", paheksuu antalyalainen matkailuyrittäjä.
"Eihän Saddam ollut terrori-iskujen takana. Eivätkä YK:n asetarkastajat löytäneet massatuhoaseita Irakista", ihmettelee kauppias Diyarbakirissa monien muiden lailla.
Sodan syy ei voi olla muu kuin Irakin öljyn kaappaaminen. "Amerikkalaiset tahtovat turvata maailmanherruutensa. He haluavat määrätä koko maailmaa kuin aga klaaniaan", päättelevät teehuoneessa aikaa tappavat miehet.
Bushin lupauksiin
ei luoteta
Sota ihmisten mielistä on vähintäin yhtä tärkeä kuin itse aseellinen taistelu, sillä siitä riippuu paljolti sodanjälkeinen jälkihoito, ja se on oleellisesti merkittävämpää kuin itse sota.
Ohjukset toreilla kääntävät mielialan hetkessä liittoumaa vastaan. Ihmisten silmien edessä on kuvat silvotuista naisista ja lapsista. Selittelyt, että kysymyksessä olisivat Irakin omat ohjukset eivät auta. Niihin ei uskota. Bushin lupaukset välttää siviiliuhreja leimataan valheiksi.
Amerikkalaisvastaiseen mielialaan vaikuttaa Irakin sisäinen tilanne. Kansa ei ole noussut kapinaan hirveää diktaattoria vastaan. Päinvastoin, nuoret miehet ovat valmiita uhraamaan henkensä puolustaakseen itsemurhaiskuilla kotimaataan. Saddam Hussein on älykkäästi vetäytynyt taustalle ja saanut sodan tyylitellyksi Irakin kansan ja amerikkalaisten johtaman liittouman väliseksi taisteluksi.
USA:n lähettiläs
neuvottelee Turkissa
Irak on saanut osakseen myötätuntoaallon. Se on onnistunut tyylittelemään itsensä uhriksi, pieneksi ja heikoksi maaksi, johon ylimahtava suurvalta on hyökännyt siepatakseen sen luonnonvarat. Jopa Saddamin julmuus tuntuu unohtuneen.
Yhdysvaltojen erikoissuurlähettilas Zalmay Khalilzad neuvottelee taas Turkissa.
Tuloksena tuskin on Turkin armeijan Pohjois-Irakiin marssimisen salliminen, sillä ennen tapaamista hän suhtautui siihen mahdollisuuteen perin pessimistisesti. Khalilzad tuli Ankaraan Pohjois-Irakista, jossa hän tapasi kurdijohtajat Massoud Barzanin ja Jalal Talabanin.
"Vielä ei ole minkäänlaista sopimusta Turkin armeijan tulosta Pohjois-Irakiin, meidän mielestämme siihen ei ole mitään tarvetta", hän sanoi kurdijohtajien luona ollessaan.
Turkin puolustusneuvosto ilmoitti perjantaina, että Turkilla on oikeus turvautua sopiviksi katsomiinsa toimenpiteisiin kansallisten etujensa turvaamiseksi. Se ilmoitti tiedotteessaan, että on selvää, ettei Turkki jätä ryhtymättä toimiin, jos siihen kohdistuu terroristinen uhka.
Puolustusneuvostoon kuuluvat kaikkien aselajien komentajat ja se on hallituksen ja presidentin toimintaa valvova mahtava elin. Terroristeilla tarkoitetaan tavallisesti autonomian puolesta taistelevaa Kurdistanin työväenpuoluetta, PKK:ta, jolla väitetään olevan tukikohtia Pohjois-Irakissa.
PKK on julistanut aselevon jo vuosia sitten ja poikkeustilakin on viime vuonna lakkautettu. Turkin puolustusneuvosto ilmeisesti etsii syytä Irakiin marssiin. Khalilzadin matkalaukussa saattaa olla tarjous miljardilainasta, jos Turkki jättää lisäjoukkojen lähettämisen väliin. Turkin armeijalla on jatkuva rajoitettu läsnäolo Pohjois-Irakissa.
Todennäköisesti tärkeä neuvottelukohde on myös apulähetysten päästäminen Pohjois-Irakiin. Korkeat amerikkalaiset diplomaatit ja UNHCR:n virkailijat eivät päässeet Pohjois-Irakiin organisoimaan apua vaan palasivat Ankaraan. Yksi heitä kertoi, että rajan pinnassa Silopissa oli kaksi WHO:n apurekkaa, joilla "on hyvät mahdollisuudet päästä lävitse".
Kurdipeshmergojen ja amerikkalaisten yhteisoperaatio Pohjois-Irakissa sujuu hyvin. Kirkuk on kolmelta puolelta piiritetty, öljykentät ovat liittolaisten hallussa. Peshmergat ovat myös pohjoislaidalla aivan Mosulin porteilla.