Yhdysvaltain ja Venäjän suhteet ovat kireämmällä kuin aikoihin. Obaman vierailu kertoi, että samaan aikaan supervalta osoittaa lisäkiinnostusta Pohjolaan.
Kun Yhdysvaltain presidentti Barack Obama vieraili tällä viikolla Tukholmassa ja Pietarissa, ilmapiiri ei olisi voinut olla erilaisempi: Ruotsissa paistoi lämpimästi kun taas Pietarissa diplomatian ilmanala oli hyytävä.
Vaikka Obaman harvinainen vierailu Ruotsissa ja yhtä harvinainen tapaaminen Pohjoismaiden päämiesten kanssa olivat myös aikaeron tasoittelua matkalla Pietariin, niistä jäi käteen konkreettisiakin tuloksia.
Ruotsi otti vierailusta kaiken irti eikä ihme. Länsinaapurin suhteet Yhdysvaltoihin ovat nyt priimakunnossa. Ruotsin valinta isännäksi oli Yhdysvaltain kiitos esimerkiksi siitä, että Ruotsi on konkreettisesti osallistunut Afganistanin lisäksi Libya-operaatioon.
Aiemmin Yhdysvaltain johtajien matkat Neuvostoliitto/Venäjälle kulkivat useimmiten Suomen kautta. Vaikka Suomen Yhdysvaltain-suhteet huipputasolla ovat alkaneet kohentua vuosien hiljaiselon jälkeen, Suomi on kiistatta Ruotsiin nähden takamatkalla.
Kouriintuntuvin tulos Tukholmassa oli se, että osanottajamaat aloittavat korkealla virkamiestasolla dialogin, jossa keskustellaan vuosittain mahdollisuuksista tehdä yhteistyötä globaaleissa ja alueellisissa turvallisuuskysymyksissä.
Tukholman tapaamiset osoittavat, että supervallan kiinnostus Pohjolaan on kasvanut. Tämä saattaa herättää epäluuloja Venäjällä semminkin kun samaan aikaan sen ja Yhdysvaltain suhteet ovat kylmemmät kuin ehkä kertaakaan sitten kylmän sodan.
Tukholman ja Pietarin kokousten lämpötilaero johtuu etenkin Syyriasta. Obama haki, ja sai, Tukholmasta tukea näkemykselleen, että kemiallisten aseiden käyttöön täytyy reagoida voimakkaasti ja että niitä käyttäneet pitää vetää tilille.
Julkilausumassa ei kuitenkaan syytetty iskuista Syyrian hallintoa, jonka Obaman hallinto on jo nimennyt syypääksi. Tanskaa lukuun ottamatta Pohjoismaat katsovat myös, että mahdolliselle Syyrian hallinnon rankaisulle tulisi saada YK:n turvallisuusneuvoston hyväksyntä.
Joka tapauksessa Obama sai Syyrian kysymyksessä paljon enemmän ymmärtämystä Pohjoismailta kuin Venäjältä. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö korostikin aivan oikein, että jokainen turvaneuvoston jäsen on vastuussa Syyrian kriisin ratkaisusta.
Se oli selvä viittaus Venäjään ja Kiinaan, jotka ovat estäneet tiukemmat toimet.
Pietarissa G20-maiden huippukokouksessa käyneellä Obamalla on vaikeuksia saada tiukalle Syyria-linjalleen ainakaan yksimielistä tukea edes kotimaassaan. Hän haluaisi Syyrian sotilaalliselle rankaisulle leveämmät kotimaiset hartiat hakemalla kongressin hyväksyntää.
Obama ei periaatteessa tarvitse kongressin siunausta suunnitellulle rajoitetulle sotilasiskulle. Vaikka tukijoita sekä maailmalla että kotimaassa ei ole paljon, Obaman liikkumavara on pieni. Hän sanoi jo viime vuonna, että kemiallisten aseiden käyttö on Syyriassa punainen viiva. Yhdysvallat hakeekin nyt viikonvaihteessa uusia tukijoita EU:sta ja Arabiliitosta.