Yhdysvaltain mahdollinen sotilaallinen väliintulo Irakissa on jälleen asialistalla. Syitä siihen ovat Irakin kieltäytyminen päästämästä kansainvälisiä asevalvonta-asiantuntijoita takaisin alueelleen sekä sen hallussa oleviin joukkotuhoaseisiin liittyvät riskit. Yhdysvaltain puolustusministeri Donald Rumsfeld paljasti äskettäin, että Irakia koskevia sotasuunnitelmia ollaan parhaillaan arvioimassa uudelleen. Pentagonin kakkosmies Paul Wolfowitz on puolestaan keskustelemassa asiasta Turkin pääkaupungissa Ankarassa.
Yhdysvaltain lehdistö tarjoaa lähes päivittäin oman osansa Washingtonin aikomuksia koskevista "vuodoista". Wall Street Journal uskoi viime tiistain numerossaan tietävänsä, että jotkut sotilasstrategit tutkivat parhaillaan sellaisen operaation mahdollisuutta, joka laajuutensa puolesta sijoittuisi kahden ääripään väliin. Toisen ääripään muodostaisi minimitason osallistuminen, jossa olisi mukana ilmakalustoa ja muutama sata erikoisjoukkojen sotilasta, jotka toimisivat yhteistuumin Irakin opposition joukkojen ja mahdollisten puolta vaihtaneiden sotilaiden kanssa, ja toisen ääripään puolestaan laaja väliintulo, joka vaatisi noin neljännesmiljoonan amerikkalaissotilaan mukanaoloa.
Wall Street Jounal tarjosi runsaasti yksityiskohtia mainitusta "keskisuuresta" operaatiosta, johon osallistuisi vain 50 00 -75 000 sotilasta. Sellaiset maat kuin Kuwait, Qatar, Turkki, Bahrain, Oman sekä Yhdistyneet Arabiemiraatit olisivat tavalla tai toisella mukana. Lehti kuitenkin täsmensi, ettei kyseinen operaatio ole vielä muotoutunut varsinaiseksi suunnitelmaksi. Lehti lisäsi vielä, että keskustelu Yhdysvaltain hallinnon piirissä on kiihtynyt, mutta Washington ei vielä tässä vaiheessa ole päättänyt väliintulosta.
Tämä on ollut pääsisältönä myös kaikkien viime aikoina julkisuudessa tai nimettömästi asiaa kommentoineiden Yhdysvaltain johdon jäsenten puheenvuoroissa. Heinäkuun alussa New York Times kertoi nimettömään lähteeseen viitaten pääesikunnan upseerien laatineen suunnitelman laajan väliintulon (250 000 sotilasta) varalta. Sama lähde oli tarjonnut asiasta myös paljon täsmennyksiä antaen kuitenkin samalla ymmärtää, ettei suunnitelmaa ollut vielä alistettu pääesikunnan päällikölle, kenraali Tommy Franksille eikä kenellekään häntä ylemmälle Yhdysvaltain johdon jäsenelle.
Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun Yhdysvalloissa kiertää tällaisia tietoja ja "vuotoja". Yhdysvaltain johto oli jo viime vuoden lopulla kääntänyt huomionsa Irakiin. Korkea-arvoiset tahot antoivat ymmärtää, ettei kysymys ollut siitä, puuttuuko Yhdysvallat Irakin tilanteeseen, vaan siitä, milloin se puuttuu siihen. Lehdistö puhui tuolloin jopa yli 200 000 sotilaan mahdollisesta osallistumisesta. Tarkkailijat ennustivat toiminnan käynnistyvän syksyllä muun muassa siksi, että YK:n turvallisuusneuvoston piti toukokuussa keskustella "öljyä elintarvikkeita vastaan" -politiikan jatkamisesta ja siksi, että ennen väliintuloa piti odottaa Irakin kesän kuumimman kauden päättymistä.
Huhtikuussa lehdistö uskoi tietävänsä, että hyökkäystä oli lykätty aina alkuvuoteen 2003 saakka ja että Washington oli lopullisesti päätynyt suoraan väliintuloon, koska vallankaappauksella tai pelkällä opposition joukkojen tukemisella olisi vain vähäiset onnistumismahdollisuudet. Lehdistö mainitsi myös joukon operaatioon osallistuvia maita, jotka kaikki kiistivät, että niiden puoleen oli käännytty, kuten ne tekevät edelleen, ja ilmoittivat vastustavansa mainitun kaltaista väliintuloa.
Yleisesti ottaen pidetään joka tapauksessa varmana, että Washington on päättänyt tehdä lopun Irakin nykyhallinnosta. Presidentti George W. Bush jopa mainitsi sen virkakautensa alussa yhtenä tärkeimmistä tavoitteistaan. Länsimaisten diplomaattien ja Irakin oppositiolähteiden mukaan varmaa on myös se, että tämän tavoitteen toistaminen kerta kerralta painokkaampaan sävyyn lisää Bagdadiin kohdistuvia paineita. Tällä kertaa sanoma on erään Irakin opposition jäsenen mukaan aivan erityisen vahva siksi, että se esitettiin samaan aikaan Lontoossa järjestetyn Irakin armeijan entisten upseerien kokouksen kanssa, joka oli ensimmäinen laatuaan sitten vuoden 1991. Mainitun opposition jäsenen mukaan toistuvilla varoituksilla on Yhdysvaltain kannalta vielä se ansio, että ne tekevät sotilaallisen väliintulon ajatuksesta arkipäiväisen.
Operaation ajankohta puolestaan on toissijainen useisiin muihin näkökohtiin verrattuna, lännen ja arabimaiden diplomaattisista lähteistä todetaan. Ensiksikin Yhdysvaltain hallinnon oma sisäinen keskustelu aiheesta täytyy saada päätökseen, minkä lisäksi konsultaatiot kaikkien liittolais- ja ystävävaltioiden kanssa täytyy saada vakavassa mielessä käyntiin sotilaallisista valmisteluista puhumattakaan. On kuitenkin epätodennäköistä, että väliintulo tapahtuisi ennen Yhdysvaltain marraskuisia välivaaleja.
