Yhdysvaltain presidentinvaaleissa 2008 voidaan tehdä historiaa ja äänestää nainen Valkoiseen taloon. Vielä radikaalimpaa olisi tehdä mustasta miehestä presidentti. Hillary Clintonin vastustus on silti yhä laajaa ja kovaa. Älkää silti unohtako Barack Obamaa.
Yhdysvaltain seuraavissa presidentinvaaleissa on outo tilanne: 2008 käy ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1928 niin, että sekä istuva presidentti että varapresidentti ovat pois pelistä. George W. Bushia ei voida valita enää kolmannelle kaudelle, ja varapresidentti Dick Cheneyn huono terveys estää ehdokkuuden. Tie Valkoiseen taloon on avoin kaikille kynnelle kykeneville.
Presidenttipeli pyöriikin jo täyttä häkää, vaikka puolueiden esivaalistarttiin on vielä yli vuosi. Kovat nimet luuraavat vielä kulisseissa, mutta valmistautuvat jo keräämällä rahaa ja tunnustelemalla mahdollisuuksiaan.
Kongressin välivaalit menivät demokraateilta niin hyvin, että heillä on etulyöntiasema voittaa myös pääpalkinto eli Valkoisen talon isännyys -- tai emännyys. Välivaalien tulos ennakoi yleensä hyvin seuraavan presidenttikoitoksen tulosta. Republikaanien vahvimmat nimet ovat Vietnamin sodan veteraani, senaattori John McCain ja New Yorkin entinen pormestari Rudolph Giuliani. Tomera toiminta syyskuun 2001 terrori-iskujen jälkeen teki Giulianista kansallissankarin. Kumpikin on puolueensa maltillisimmasta päästä.
Keitä ovat sitten mahdolliset demokraatit? Ensin tulee Hillary Clinton, sitten tulee Hillary Clinton ja vasta sitten tulevat muut, heistä tällä hetkellä ensimmäisenä muuan Barack Obama. Valkoinen nainen ja musta mies, tarkemmin sanottuna Keniasta Yhdysvaltoihin tulleen mustan isän ja valkoisen äidin poika.
Molemmat olisivat ennakkoluulottomia valintoja. New York Times -lehti kuvitti äsken artikkelinsa kaikkien presidenttien kasvokuvilla, joista jokaisen alla luki: Valkoinen mies. Vuoden 2008 kohdalla oli kysymysmerkki. Yhdysvaltain presidenttihistorialla on ikää jo sentään reilut 200 vuotta.
Yhdysvallat on Pohjoismaista katsoen myös sukupuolten tasa-arvoasioissa yllättävän vanhoillinen. Uudessa kongressissa on naisia hyvästä vaalimenestyksestä huolimatta yhäkin vain 71 yhteensä 435:stä. Ennen rouva Clintonin mahdollista ehdokkuutta nainen on ollut tarjolla varapresidentiksi kerran ja tavoitellut puolueen ehdokkuutta samaten kerran. Naisten osuus amerikkalaisesta äänestäjäkunnasta on sentään 51 prosenttia.
Rouva osallistui miehensä Bill Clintonin hallinnon työskentelyyn aktiivisesti ja julkisesti etenkin alkuvaiheissa. Koska hän poikkesi vanhasta käytännöstä, amerikkalaisessa vesilasissa myrskysi. Häntä ennen ykkösnainen oli ollut pelkkä miehensä vierellä seisoja sekä Valkoisen talon piparien ja joulukoristeiden esittelijä.
Yhdysvallat alkaa olla 2008 kypsä valitsemaan naisen -- tai sitten ei. Paljon painaa se, onko rouva Clinton muuttunut siedettäväksi suurelle enemmistölle. Mielipidetiedustelujen mukaan joka kolmas ei äänestäisi tätä ikinä, vaikka voissa paistaisi. Senaattorivuosinaan Clinton on alkanut saada tukea myös vanhoillisilta -- ja miehiltä.
Rouva Clinton on tv-tuttu suomalaisillekin, mutta mikä mies on tämä Obama? 45-vuotias Obama on vielä untuvikko, sillä hän on edustanut Illinoisin osavaltiota Yhdysvaltain senaatissa vasta kaksi vuotta.
Jos Hillary Clintonin valinta olisi ns. kova juttu, Obaman valinta olisi jo sensaatio. Afroamerikkalaisia on ollut tarjolla ainakin kahdesti demokraattien presidenttiehdokkaaksi, mutta pyrky on ollut toivotonta. Jos Colin Powell olisi halunnut, hän olisi todennäköisesti päässyt republikaaniehdokkaaksi vuoden 1996 vaaleihin ja olisi haastanut Bill Clintonin vakavammin kuin Bob Dole.
Obama on toista maata kuin 1960-luvulla nousseen mustan kansalaisoikeusliikkeen veteraanit ja olisi siksi monille valkoisille helpompi pala. Mustan miehen tie Valkoiseen taloon on kuitenkin valkoista naista ohdakkeisempi siksi, että musta väestö on keskittynyt vain noin 25 osavaltioon 50:stä. Lisäksi mustat ovat menettämässä latinoille paikkansa toiseksi suurimpana etnisenä ryhmänä. Ajan mittaan Obaman tai jonkun muun ei-valkoisen tietä presidentiksi tasoittaa taas se, että ei-valkoiset nousevat enemmistöksi valkoisten ohi ehkä 2030-luvulla.
Obama voi olla vielä 2008 liian radikaali muutos myös huvittavan yksityiskohdan takia. Hänen toinen nimensä on sattumoisin Hussein. Nimi tarkoittaa arabiaksi siunattua, mutta voi olla pikemminkin kirous, sillä se muistuttaa amerikkalaisia liikaa Irakista ja Saddam Husseinista. Obama on kuitenkin vielä niin nuori, että hänestä kuultaneen vielä monissa presidentinvaaleissa. Häntä pidetään loistavana esiintyjänä, ja poliitikoksi hänen sanotaan olevan aito.
***
Valtiojohto muistaa ansiokkaasti presidentti J.K. Paasikiven 50-vuotiskuolinpäivää. Lokakuussa sille sattui lapsus presidentti Risto Rytin kohdalla. Valtiosihteeri Risto Volasen mielestä Rytin 50-vuotiskuolinpäivää ei "varsinaisesti" unohdettu. Jo pelkät hyvät tavat edellyttäisivät yhtäläistä kohtelua. Yleisiä syitä unohtaa Ryti ei onneksi enää sentään ole.