Simolainen Juhani Klemola hyrisee tyytyväisenä. Keminmaalaisen Taavi Palokankaan kanssa juhannuksen alla tehty vuorivaellusretki keskiseen Romaniaan Karpaateille onnistui nappiin: Omulin huipulla tuli käytyä ja karhu nähtyä, mutta onneksi ei lähemmin tavattua. Karpaattien karhujen kanssa ei nimittäin ole leikkimistä.
Karpaattien karhualueella Sinaian turistiseuduilla noin 120 kilometrin päässä pääkaupunki Bukarestista otsot ovat niin yleisiä, että ne tunkevat penkomaan jo roskatynnyreiden sisältöjä. Ursista varoittavia plakaatteja on siellä täällä ja taajamissa on joukoittain koiria valmiina metelöimään vuorten kuninkaan lähestymisen varalta.
Muuan viikko sitten salamavaloja säikähtänyt karhu tappoi amerikkalaisturistin. Oululaistytöt puolestaan säikähtivät pahanpäiväisesti kohdattuaan karhun. Tytöt pelasti kyytiin paikalle osunut auto.
Autokyytiä tarjottiin pariinkin kertaan myös Klemolalle ja Palokankaalle, mutta kaverukset olivat lähteneet vaeltamaan, eivät pelkäämään. "Naiiveja oltiin, sillä kun jonkin ajan päästä nähtiin alempana pakosalle ajettu karhu, se ruiskutti aika lailla adrenaliinia vereen."
Karhualueella satoi joka ilta, ja joka aamu oli maassa tuoreita karhunjälkiä ja jätöksiä. "Ursi tuli meille aika tutuksi. Läjän näkemin valpastutti kummasti."
Klemola, 64, on vaeltanut vuosikymmenten varrella monissa maissa, mutta vasta Karpaateilla hän näki karhun omassa elementissään. Aakenustunturin ja Lainion välissä Ylläksellä hän on kuullut karhun varoitusmetelöinnin läheisestä metsästä. Suurpeto antaa suhteellisuudentajua. "Tunsin kun se tuijotti minua."
Karhun kohtaaminen on yksi Klemolan vaellusretkien sykähdyttävimmistä hetkistä. Vaelluksia hän on tehnyt elämänsä aikana melkoisesti. Eläkkeellä vauhti on vain kiihtynyt. Haastavista vuorivaelluksista on tullut intohimo. Kuuden vuoden aikana simolainen on käynyt kolmasti Ruotsin huipulla Kebnekaisella, kerran Matterhornilla, ja nyt Karpaateilla.
"Miksikö käyn vaeltamassa? En käsitä sitä itsekään, eivätkä sitä käsitä minun poikanikaan. Eihän siinä mitään järkeä ole, mutta kysymys kuuluukin: tarvitseeko siinä mitään järkeä ollakaan", patikoitsija filosofoi.
Klemola tietää, että "meikäläisiä on aika paljon". Siis heitä, joille ei riitä kulkeminen television ja jääkaapin välisessä maastossa.
Kilometrit kartuttavat henkistä pääomaa. "Aina näiltä reissuilta jää aivoihin reen jälkiä. Kiinnekohtia, jotka pysyvät yksityiskohtaisesti muistissa", hän kuvailee.
Klemola listaa onnistuneelle reissulle on kolme edellytystä: Mukava kohde, mukava vaelluskaveri ja loistava ruoka. Ja energiaa kuluu, sillä Karpaateillakin Klemola ja Palokangas kulkivat vähintään seitsemän tuntia päivässä. Eikä tasaista tullut paljon vastaan.
"Minulla on vaellusmatkoilla aina ollut oma porukka ja olemme itse ostaneet lentoliput kohteeseen. Nyt tehtiin poikkeus ja tilattiin matka Elämysmatkoilta, joka hoiti lentoliput ja majoituksen sekä järjesti kuljetuksen Bukarestista Sinaiaan."
Karhujen ja reiluun 2 500 metriin nousevan Omulin huipun lisäksi aivojen kovalevyille piirtyivät Draculan linna ja kommunismin jälkeisen Romanian köyhyys ja uusrikkaus, ystävälliset ihmiset ja lumoavat maisemat.
Nyt ovat mielessä jo uudet kokemukset ja maisemat. "Jos rahaa löytyy, niin silloin lähdetään Kilimanjarolle. Taavi ja minä haluaisimme käydä 6 000 metrissä", Juhani Klemola unelmoi.