Jutta Urpilainen selätti paitsi kilpailijansa myös kyyniset politiikan tarkkailijat. Yksi ja toinen kohotteli kulmakarvojaan, kun Urpilainen maaliskuun alussa lähti "unelmakirja" laukussaan kampanjakiertueelle. Siihen kuka tahansa saisi kirjoittaa oman unelmansa paremmasta maailmasta.
Urpilaisen omat ihanteet ja tavoitteet on maalattu leveällä pensselillä. Hänen puheissaan toistuvat sellaiset maailmanrannan asiat kuin "myönteinen tulevaisuus", "avoin yhteistyöhenki" ja "rakentava tulevaisuuspolitiikka".
Kampanjan alkumetrien harvat selväsanaiset kannanotot eivät oikein vakuuttaneet. Urpilainen halusi lähettää koululaiset vanhainkoteihin lukemaan vanhuksille kotimaisen kirjallisuuden klassikoita.
Epävarmuutensa Urpilainen paljasti sanoessaan, että kutsuisi Paavo Lipposen itsensä sijasta pääministeriksi, jos SDP pääsisi äkillisen hallituskriisin jälkeen muodostamaan uutta hallitusta.
Demareiden puolueväkeä tiedotusvälineiden kyyniset kommentit eivät häirinneet. Heidät Urpilainen hurmasi avoimella katsellaan ja lavasäteilyllään, jonka ylivertaisuutta pahimmatkin vastustajat kehuvat. Unelmakirjan sivut täyttyivät, ja ehdokas lupasi luoda uudenlaisen SDP:n.
Urpilaisen työtoverit kehuvat, että hän on ahkera, tunnollinen ja nopea oppimaan asioista ja kaiken päälle helposti lähestyttävä.
Kultahiuksinen Urpilainen näyttää vielä 32-vuotiaana kiltiltä perhetytöltä. Kokkolassa asuva Urpilainen sai eväät niin aatteeseen kuin ammattiinkin kotoaan. Isä oli SDP:n kansanedustaja ja äiti luokanopettaja. Tytöstä tuli molempia. Urpilaisen omaan perheeseen kuuluu puoliso Juha Mustonen.
Aivan odottamatonta Urpilaisen nopea nousu poliittisella uralla ei ollut. Jotain tulevasta saattoi aavistella jo silloin, kun vasta toista kertaa eduskuntaan äänestetty Urpilainen valittiin vuosi sitten SDP:n eduskuntaryhmän toiseksi varapuheenjohtajaksi.