SDP:n salkkujaossa suurin jännitys kohdistui siihen, minkä ministeripostin puheenjohtaja Jutta Urpilainen valitsee.
Valinta osui pohdiskelun jälkeen hallituksen toiseksi tärkeimpään eli valtiovarainministerin salkkuun. Urpilainen teki ainoan oikean ratkaisun.
Muu valinta olisi herättänyt kysymyksiä hänen asemastaan puoluejohdossa ja myös siitä, kuinka vakavasti SDP on hallituksessa.
SDP:n ministerikatraassa on kiinnostavaa sekin, kuka ei ole siinä mukana. Urpilainen haluaa puolueen vahvan miehen Eero Heinäluoman eduskunnan puhemieheksi.
Näin Heinäluomasta ei tule Urpilaiselle varjoa hallitukseen. Myös kokoomuksessa ollaan varmasti tyytyväisiä, ettei Heinäluoma ole hallituksessa.
Puhemiehen paikka on Heinäluomalle myös astinlauta SDP:n presidenttiehdokkaaksi. Puoluepukari saa puhemiehenä sopivasti etäisyyttä päivänpolitiikasta.
Urpilainen osoitti hyvää pelisilmää nostamalla SAK:n ex-puheenjohtaja Lauri Ihalaisen työministeriksi. Hänestä tulee Urpilaisen silta ay-liikkeeseen. Urpilaisen yhteydet sinne eivät ole olleet huippuluokkaa.
Ulkoministeriksi palaavalla Erkki Tuomiojalla on vankka kokemus tehtävästä. Suurin mielenkiinto kohdistuu siihen, miten hänen ja ulkomaankauppa- ja Eurooppa-ministeri Alexander Stubbin yhteistyö alkaa sujua.
Kokoomuksen ministerivalinnat olivat odotettuja. Pääministeri Jyrki Katainen valitsi vain aiempaa ministerikokemusta hankkineita. Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen saa nyt hyvityksen, koska viimeksi hän jäi ministerihississä alatasanteelle.
Pohjois-Suomi jää ruljanssissa mopen osille, jollei vasemmistoliitto valitse toista ministeriään pohjoisesta