Mestis-karsinta, uusintaottelu
RoKi-Kiekko-Laser 2-4
(1-2, 0-1, 1-1)
Kiekko-Laser nousi Mestikseen.
Rovaniemi On vaikea pukea sanoiksi, millainen tunnelma Kiekko-Laserin pukukopissa vallitsee voitetun uusintaottelun jälkeen.
Suuri hurmio, unelman täyttymys, kasinkosketeltava juhla...ja niin edelleen. Kaikki riemua kuvaavat adjektiivit sopivat kuvaan yhtä hyvin.
Päivänselvää on, että nousu sarjaporrasta ylemmäksi on seuralle kova juttu. Sen näkee jo pelkästään pelaajien, valmentajien, huoltajien ja muiden taustavaikuttajien ilmeistä.
Osa itkee onnentunteiden vallassa, osa suihkuttaa shampanjaa toisten niskaan ja huutaa kurkkusuorana.
Kiekko-Laserin joukkue osaa selvästikin ottaa kaiken ilon irti juhlapäivästä.
Tunnelma kopissa on hyvin samanlainen kuin Kärppien liiganousun tai ensimmäisen 2000-luvulla voitetun Suomen mestaruuden jälkeen.
Hurmioon tulee hetkellinen hiljaisuus, kun joukkueen päävalmentaja Teemu Käyhkö hiljentää karjunnallaan suojattinsa ja ottaa puheenvuoron.
"Jätkät me tehtiin se. Tämä joukkue oli oikeasti perhe niin kuin sovittiin. Nyt lähdetään Ouluun juhlimaan, eivätkä ne juhlat lopu ihan heti", Käyhkö toteaa silmät kosteina.
Suihkuun ja hiukset pois
Joukkueen kapteenisto kaappaa vallan kopissa valmentajan sanojen jälkeen. Kokenut puolustaja Mikko Purontakanen tarttuu Käyhköä puvuntakista kiinni ja kantaa miehen suihkuun.
Kylmä suihku näyttää virkistävän, mutta ei haittaavan.
Sen sijaan seuraava ohjelmanumero ei tunnu olevan yhtä paljon Käyhkön makuun.
Pelaajisto on päättänyt leikata Käyhkön liuhutukan kokonaan pois.
"Komean hiuskuontalon menettäminen ei haittaa yhtään. On tämä sen arvoista", Käyhkö naurahtaa ja vakavoituu heti perään:
"Ei voisi olla parempaa paikkaa lopettaa tämä urakka kuin Rovaniemi. Uskon, että nousumme oli tähtiin kirjoitettu."
Purontakasella painavaa asiaa
Kiekko-Laser varmisti sarjanousunsa pelaamalla järkevästi omaa peliään. Se antoi suosiolla RoKi:n hallita kenttätapahtumia, pitää kiekkoa ja ryntäillä pää kolmantena jalkana kaukalossa - parhaille maalipaikoille isännillä ei kuitenkaan ollut asiaa.
Kiekko-Laserin nopeat vastahyökkäykset olivat puolestaan myrkkyä. Joukkue iski tehokkaasti ja kovaa kuin nuori Muhammad Ali nyrkkeilykehässä.
Vieraiden ensimmäisistä neljästä kunnollisesta hyökkäyksestä syntyi kolme maalia. Nimensä oululaiseen kiekkohistoriaan kirjoittivat vuorollaan työmäärät Ville Rajala (0-1), Matias Huikari (1-2) ja Ville Hakkarainen (1-3).
Lopun hoiti koko joukkue johtotähtinään loistavasti torjunut maalivahti Mika Norja (41 torjuntaa) ja 1-4-osuman sivaltanut Ville Mäkelä.
"Se meni niin kuin suunnittelimme. Tiesimme, että kaadamme RoKi:n tänään", oululaisjoukkueen kokenut kapteeni Purontakanen toteaa.
Kiekko-Laserin edeltäjää Kiekko-Oulua ensimmäisen kerran 11 vuotta sitten edustaneella Purontakasella oli painavaa muistutettavaa juhlahumun keskellä.
"Toivottavasti oululaiset junioripelaajat ymmärtävät, että tämä työ on tehty heitä varten. Silloin kun minä ja Mosku (joukkuekaveri Sami Eero) olimme nuori poikia, meidän piti lähteä hakemaan kiekkovauhtia kotikaupunkimme ulkopuolelta."
"Oma kiekkourani päättyy tähän. On aika antaa nuoremmille tilaa", huoltoasemaa pyörittävä Purontakanen sinetöi.
Vieressä seisova toiminnanjohtaja Miikka Järvenpää pyyhkii kyyneleitä poskiltaan.
Hetki on tunteikas, mutta silti järki pysyy matkassa.
"Juhlimme nyt pari päivää ja nollaamme tilanteen. Työt ensi kautta varten alkavat heti sen jälkeen."