Karjasillan seurakunnan kanttori Juha Soranta tapailee Kaakkurin Pyhän Andreaan kirkon urkuja seisaaltaan.
Erittäin hyvän akustiikan turvin urut soivat jo komeasti, vaikka soittimen viimeistely ja viritys on vielä selvästi kesken. Urkupenkinkin virkaakin toimittaa vaatimaton pianojakkara, joten on siis parempi soittaa seisaaltaan.
"Viimeistään heinäkuun alussa pitäisi kaiken olla valmista", lupaavat Tarja-Marja ja Hannu Junttila Sotkamon Urkurakentajat Oy:stä.
Puolitoista vuotta sitten vihityn Kaakkurin modernin maamerkin urkutyömaa on siis lopuillaan. Työtä on tehty hartaasti ja pitkään, sillä soittimen suunnittelu alkoi jo vajaa vuosi sitten ja fyysinen rakennustyö ennen joulua.
Kuten jokainen urkutyömaa, tarjoaa Kaakkurikin omanlaisensa haasteet. Urut on sijoitettu suhteellisen pieneen mutta näkyvään tilaan, kirkkoa hallitsevan alttarin vasemmalle puolelle.
Vain 13 äänikerran urut ovat kooltaan varsin pienet, mutta soittamista pienuus ei haittaa.
"Urut on rakennettu vuosisadan vaihteesta (1800-1900-lukujen) tutulla romanttisella tyylillä. Silloiset urut olivat hyvin kolossaalisia, mutta äänimaailma tekee näistä romanttisen tyylin edustajan. Paljon matalia, kauniita ääniä", Hannu Junttila maalailee.
Junttilan mukaan isojen konserttien järjestämiseen soitin voi jäädä pieneksi, mutta kirkon musiikkikäyttöön urut sopivat erinomaisesti.
"Urkujen rakentamisessa on ajateltu virsien soittamista", kiittelee Soranta omasta ja päätoimisesti urut haltuunsa ottavan kanttori Taina Voutilaisen puolesta.
Käsityö tekee urut
Kainuulaista urunrakennusperinnettä jatkava, vuonna 1994 perustettu Sotkamon Urkurakentajat on yksi kolmesta suomalaisesta urkutalosta.
Kymmenen ammattilaista, pääosin käden taidot hallitsevia artesaaneja ja artenomeja, työllistävä yritys rakentaa Sotkamon verstaalla urkuihin koneistoja ja nykyään myös urkupillejä.
Kovin monia uusia urkuja ei vuodessa Suomeen pystytetä, mutta vanhojakin pitää huoltaa ja remontoida, joten suomalaisille ja myös ulkomailta tuleville ammattilaisille riittää töitä.
"Olemme esimerkiksi entisöimässä täydellisesti Jyväskylässä Taulamäen kirkon urkuja", Tarja-Marja Junttila kertoo.
"Taulamäen urut on rakennettu joskus 1930 luvulla ja vasta nyt ne entisöidään ensimmäistä kertaa perusteellisemmin", Hannu Junttila kehuu menneiden soittopelien kestävyyttä.
Urut vaativat soidakseen suhteellisen suuren tilan. Kun kuukausien käsityö myös maksaa, niin joka olohuoneen soittimia uruista ei koskaan tule.
"Kirkot, seurakuntakodit ja siunauskappelit ja jonkin verran myös yksityisiin tiloihin", luettelee Hannu Junttila töiden tarjoajia.
Oulussa urkufirmojen seuraava todennäköinen työmaa on Karjasillan kirkko, jossa urkujen uusimissuunnitelmat ovat jo varsin pitkällä.
Soitin elää soittamalla
Perusteellista fiksausta pienempää säätämistä uruille tehdään jopa useamman kerran vuodessa.
Esimerkiksi Pyhän Andreaan urutkin käydään valmistumisen jälkeen vielä läpi ennen syyskuussa pidettävää varsinaista vihkimistä. Niitä aletaan toki soittaa heti viimeisten viritysten jälkeen kesä-heinäkuun vaihteessa.
Soittaminen tuo esille mahdolliset lapsentaudit, ja kun tilaansa sovitetut urkupillit painavat satoja kiloja ja kosteus tekee omaa työtänsä, joudutaan soittimen säätöjä sovittamaan vielä pitkään virallisten vihkiäisten jälkeenkin.