Oulun tuomiokirkon urkurin virkaa voi pitää näköalapaikkana. Maija Tynkkysen työssä leimaavana piirteenä onkin ollut kaukokatseisuus. Nuori urkuri esimerkiksi kantoi ensimmäisten joukossa cembalon kirkkoon, ja sitäkin Oulussa osattiin vastustaa.
Hän ei ole aidannut tuomiokirkon parvea pelkästään itselleen, vaan kirkossa ovat kutsusta vierailleet monet aikamme maineikkaimmista urkureista. Myös kirkollinen kamarimusiikki on rikastuttanut kaupungin kulttuurielämää.
Tynkkysen toimenkuvaan kuuluukin toimia katalysaattorina oman seurakuntayhtymän lisäksi koko hiippakunnan musiikkitoiminnalle.
35-vuotisjuhlakonsertin ohjelmaan Maija Tynkkynen oli kerännyt hänelle läheistä ranskalaista urkumusiikkia cembalolle ja uruille; J. S. Bachia tietenkään unohtamatta.
Jean-Philippe Rameaun cembalosarja Nouvelles Suites de Piéces de Clavecin avasi konsertin viileän tyylikkäästi, vaikka kahdessa viimeisessä osassa yllättävästi ilmeni myös teknistä punnertamisen pakkoa. Jean Langlais'n Suite Médiévale, messun muotoinen väreillä kiveen piirretty monumentti, pöllytti kirkon pääurkujen pillistöjä julistuksenomaisesti.
Sulavaksi hioutunutta soittimien käsittelyä kuultiin Alexandre Guilmant'n sävellyksissä Priére et Berceuse ja Fughetta de concert sekä kuoriuruilla tulkitussa Bachin Preludissa ja fuugassa D-duuri.
Joululahjaksi paketoisin silti Maija Tynkkyselle metronomin, sen verran yleinen piirre oli taas tanakka rytminen etunoja.
Maija Tynkkynen, cembalo ja urut. 35-taiteilijajuhlakonsertti Oulun tuomiokirkossa 13.11.