Kotimainen urkupillien valmistus alkaa vaihe vaiheelta Sotkamon Urkutehtaan pilliverstaalla. Menossa on kurssi, jolla kaksi oppilasta opettelee tarkkuutta vaativaa käsityötä.
Hanna Niskanen ja Anu Korva-Harju harjaantuvat hyviksi pillintekijöiksi vähitellen. Heitä opastava sveitsiläinen Christoph Metzler arvioi, että ammatin oppii 4-5 vuodessa. Metzler itse on neljännen polven urkurakentaja.
Uruissa voi olla tuhansia pillejä, joista jokainen tehdään käsin. Pillit ovat kaikki eri kokoisia. Metallipillit valmistetaan tinalyijyseoksesta. Raaka-aine on pehmeää peltiä rullilla. Siitä juotetaan pillin runko ja jalka.
Pehmeästä metallista tehdyn urkupillin ääni on pehmeä. Sotien jälkeen, kun oli pulaa raaka-aineista, urkupillejä tehtiin sinkkipellistä. Kovien pillien ääni on karkea verrattuna perinteisiin tinalyijypilleihin.
Pilliverstas on perustettu vanhaan kaupparakennukseen Sotkamon Ylikylälle, muutaman kilometrin päähän urkutehtaasta. Isoista näyteikkunoista saa valoa tarkkaan käsityöhön.
Kun verstaan tuotanto toimii täysillä, pillejä valmistuu tuhansia vuodessa. Jokaisen on oltava huippulaatua. Pillien valmistamisesta tulee työ yhdelle tai kahdelle.
Tähän saakka urkupillit on tuotu ulkomailta. Sotkamon tehtaalla tehdään parhaillaan Oulun Kaakkurin kirkon urkuja, joihin sotkamolaisia pillejä ei vielä tule. Kaakkurin urut valmistuvat alkukesällä.
Suomessa toimii kolme urkutehdasta. Uusien kirkkojen ja konserttisalien lisäksi urkuja rakennetaan korvaamaan vanhoja. Moniin kirkkoihin on tehty kuoriurut eteen.
Urkurakentaja Tomi Harjun mukaan Suomen kirkkojen uruissa on paljon uusittavaa. On vanhoja, suojeltuja urkuja, jotka jätetään paikalleen ja soittamista varten tehdään uudet, on pula-ajan urkuja, joiden sointi ei ole paras mahdollinen.
Vanhoja urkuja kunnostetaan. Urkurakentaja Tomi Harju ja Anu Korva-Harju ovat juuri korjanneet Kiimingissä 30 vuotta varastossa lojuneet urut soittokuntoon, puupinta vaatii vielä ootrauksen.
Christoph Metzler on erikoistunut vanhojen urkujen restaurointiin. Hän on restauroinut muun muassa 1500-luvun urkuja. Sotkamossa hän restauroi vanhimpiin suomalaisiin urkupilleihin kuuluvia Bror Axel Thulen vuonna 1875 valmistamia urkupillejä Juvalta.
Metzler on oppinut ammattinsa perinteisellä mestari-kisälli-mallilla, kierrellyt maailmalla ja työskennellyt erilaisten urkujen kanssa. Hän opettaa urkujen rakentamista ja restauroimista pitkin Eurooppaa ja myös Amerikassa ja Australiassa.
Urkujen rakentaminen ja käsityö yleensä ei Sveitsissäkään kiinnosta nuoria kovin paljon. Työ vaatii kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Urkurakentajan on oltava käsityöihminen ja musikaalinen.
Luonnonystävänä Metzler painottaa, että urkujen rakentaminen juuri on sitä kestävää tuotantoa, mistä kaikki puhuvat: pillit voi sulattaa uusiksi pilleiksi, puuosat voi kierrättää, ei synny ympäristöä kuormittavaa ser-romua niin kuin tietokoneista.