Tavoite EU-kansalaisten teletietojen tallentamisesta jopa kahdeksi vuodeksi on kansalaisvapauksien kannalta erittäin epäilyttävä hanke.
Rikosten sekä erityisesti terrorismin torjunnan ja selvittämisen nimissä on viime vuosina tehty myös muutamia epäilyttäviä päätöksiä. Mihin tahansa ei kuitenkaan pidä suostua. Hiukset pystyyn nostattaviin ehdotuksiin kuuluu nyt Tanskan EU-johtokaudella julki tullut, mutta jo Belgian kaudella syntynyt aloiteluonnos, että tiedot EU-kansalaisten sähköposteista, puheluista ja fakseista pitäisi tallettaa 12-24 kuukauden ajaksi poliisin mahdollisia tarpeita varten.
Puhelu- ja muut teletiedot kuuluvat kansalaisten yksityisyyden suojan piiriin. Mitä kauemmin teleyhtiöt pitävät niitä koskevia liikennetietoja tallessa, sitä suurempi on mahdollisuus numeroiden ja osoitteiden leviämisestä vääriin käsiin. Nykyisin tietoja säilytetään laskutuksen vuoksi muutamia kuukausia. Sen ajan täytyisi riittää myös viranomaisten tarpeisiin rikostutkinnassa.
Poliisilla on mahdollisuus seurata tuomioistuimen luvalla törkeistä rikoksista epäiltyjen teleliikennettä tuoreeltaan Suomessa ja muissakin EU-maissa. Menettely onkin Suomessa yleistynyt niin, että viime vuonna kuuntelussa tai muussa teletarkkailussa oli 300 henkilöä ja yhteensä 621 liittymää. Tänä vuonna seurantaan joutuu satoja liittymiä enemmän. Tarkkailusta on saatu hyviä tuloksia, mutta noin neljännes seurannasta on osoittautunut turhaksi.
Kaikkien kansalaisten teletietojen tallettamisessa tehtäisiin valtaosin aiheetonta työtä. Kustannukset olisivat suuria, eivätkä puhelinyhtiöt tietystikään halua niitä kontolleen. Mikäli järjestelmä saataisiin aikaan, maksajiksi joutuisivat joka tapauksessa tavalliset kansalaiset. Jos viranomaiset huolehtisivat kuluista, lasku lankeaisi veronmaksajille. Jos ne sälytettäisiin teleoperaattoreille, työ maksatettaisiin yhteisvastuullisesti niiden asiakkailla.
Tässä vaiheessa esitysluonnos vaikuttaa suhteellisen viattomalta, koska viestien sisältöä ei ole määrä säilöä, vaan ainoastaan tekniset yhteystiedot. Siis tieto siitä, kuka on soittanut tai ollut yhteydessä kehenkin. Talteen jäisivät myös tiedot siitä, milloin milloin ja missä yhteyttä on pidetty.
On kuitenkin suuri vaara, että läpi mennessään luonnos vain avaisi pään entistä laajemmalle viestintäsalaisuuden murtamiselle. Pelkillä puhelinliikenteen numerotiedoilla tai sähköpostiosoitteilla poliisi ei juuri pääsisi tutkimuksissaan pitkälle. Ilmeistä on, että hanke olisi vain porras viestien tallettamiseen. Niin arvioi myös hankkeen julkisuuteen vuotanut, kansalaisoikeuksia tarkkaileva Statewatch-järjestö.
Silloin otettaisiin harppaus isoveli valvoo -tyyppiseen yhteiskuntaan. Se on jyrkässä ristiriidassa perinteisen länsimaisen kansalaisyhteiskunnan periaatteiden kanssa. Kansalaisvapauksia vaalivien tahojen niin Suomessa kuin muissakin EU-maissa on tehtävä poliitikoille selväksi, että ehdotus kuuluu nopeasti ja määrätietoisesti haudattaviin hankkeisiin. Tuomioistuimen luvalla tapahtuva suora seuranta ja tarkkailu riittää. Määräaikaisessakin arkistoinnissa mahdollisuus viestien joutumisesta sivullisten käsiin on paljon suurempi.
Ehdotus tulee aluksi syyskuussa kokoontuvan EU-maiden edustajien teknisen asiantuntijaryhmän käsittelyyn. Sitten se siirtyy jäsenmaiden diplomaattiedustajien kautta ministerineuvostolle. Myös komissio sanoo siitä sanansa. Nyt asiaa ei päästä valmistelemaan salassa, kuten tarkoitus ilmeisesti oli. Juuri tällaisten hankkeiden takia EU:ssa tarvitaan Suomen ajamaa mahdollisimman suurta läpinäkyvyyttä.