Raattaman kylän toiseksi vanhin asukas, Hilja Autto, 81, koekävelee kauppareissulla kiiltävänmustaa pikitietä.
Sen juuri maalattu keskiviiva on valkoinen kuin keväthanki ja keltainen sulkuviiva kirkkaampi kuin yksikään ruskalehti. Tasainen on tie. Voi vain kehua ja kiittää.
Soratien pää tuotiin jo puoli vuosisataa sitten Raattamaan, jolloin tietysti pidettiin juhlat. Nyt melkein kaksi miespolvea myöhemmin saatiin pitää toiset juhlat, kun tie vasta sai päällysteen eli tuli kunnolla kuljettavaan kuntoon.
Jatkuva liukastelu
muljautti sydämet
Keväisin ja syksyisin se on ollut savi-iljanteinen ja liukas kuin rasvattu rullalaakeri. Hilja Autto on matkannut autolla tätä runsaan kymmenen kilometrin pätkää pahimmillaan yli puoli tuntia.
Tunturi-Lapin seutukunnan hallituksen puheenjohtaja Esko J. Ojala ilmoittautui siihen sankkaan joukkoon, jonka sydämet liukastelu sulalla tiellä on pahasti muljauttanut. Ojalalla oikein kunnolla jopa kahdesti. Ojien välissä hän kuitenkin pysyi.
Hilja Autto oli ensimmäinen raattamalainen, joka lähti kylästä taksilla. Päivä oli 10. lokakuuta 1955 ja kiirekin oli. Muonioon piti päästä, koska synnytyksen aika oli käsillä.
Ei tie vielä valmis ollut, mutta muoniolainen Hyöky-niminen autoilija oli ammattimies. Tiesi ajon tärkeyden ja sompasi keskentekoisella uralla piiliään mallikkaasti.
Vielä viikkoa aiemmin Hilja Auton veli piti viedä Pallasjärvelle hevosella. Hoppu oli silläkin reissulla, mistä piti huolen puhjennut umpisuoli.
Veljen sairaalamatka kuitenkin meni hyvin ja Hilja Auttokin tuli takaisin kotiin omalta matkaltaan jo kolmen päivän päästä Hannu-pojan kanssa.
Lapsi kastettiin sairaalassa, kuten tapana tuolloin oli. Pappi nimittäin oli tottunut käymään Raattamassa vain kerran vuodessa. Kun olivat sinne niin huonot nuo kulkuyhteydet.
Raattamalaisille kulkuyhteys ei ollut ylikäymättömän huono, koska asioita piti hoitaa, tavalla tai toisella. Kesällä kuljettiin veneellä minne päästiin ja hevosella ympäri vuoden, kenellä sellainen oli.
Sitkeä saapasmatka
aiheutti yllätyksen
Myös Hilja Autto käveli monen monta kertaa 45 kilometrin matkan Muonioon ja saman verran takaisin.
Erään kerran aviomieheltä Toivolta rikkoontui heinänteossa kumisaapas.Hilja-vaimo siltä seisomalta kävellen Muonioon ostamaan uusia. Valkkasi Kolströmin kaupan tiskillä sopivan kokoiset ja eikun takaisin.
Mies saattoi sitten kotona vain todeta, että kyllä oikea jalka nyt säilyy hyvin kuivana, kun siihen on oikein kolme saapasta. Vaimon tuomat kun olivat samaan jalkaan.
Sisuuntunut vaimo oli jo pyörtämässä saman tien takaisin, mutta seuraavana päivänä kirkolle menevä naapuri sai hänet toppuutelluksi.
Harrivuoman pysäköintialueella torstaina pidetyssä toisessa vihkiäisjuhlassa viralliset puhujat kiittelivät, kuten tapa kuuluu, toisiaan. Ohimennen toki mainitsivat myös omat ponnistelunsa tien parantamiseksi.
Jostain puhujillekin oudosta syystä raattamalaisten kunnollinen yhdistäminen muuhun maailmaan ei vain ennen onnistunut. Nyt tämän poro- ja matkailukylän kautta pääsee sutjakkaasti ylös Enontekiölle, minkä kunnanjohtaja Pentti Keskitalo mieltymyksellä totesi.
Kekkonen mainittiin
vain kerran
Ministeri piti juhlapuheen ja ohikulkumatkalla ollut perustuslakivaliokunta kunnioitti tapahtumaa läsnäolollaan.
Vain kerran mainittiin nimi Kekkonen. Sen lausui runossaan ketomellalainen Outi Kurkela. Urho Kekkosen kuvia kuitenkin on monessa kylän talossa.
Hän nimittäin patisti pääministerikautenaan käyntiin myös tämän tien rakentamisen. Kansan suussa siitä tulikin pian "Kekkosen latu".
