Kuopio Käheyspastilleja ei taideta tarvita, vaikka oululainen Mieskuoro Huutajat on tänään tiistaina ja keskiviikkona äänessä jäähallissa. Hyytävä pinta peittää kuopiolaisen pelipaikan vasta heinäkuun lopussa.
Urhon päivänä oululaisurootkin valmistautuivat tanssii ja soin tämänkesäiseen suurproduktioon. Sinne minne lippuja ostettaessa tavallisin repliikki alkaa sanalla Jäähalli ja jatkuu siihen toisenlaiseen esitykseen.
Hallissa on tarjolla Venetsian biennaalin viime vuotista arsenaalia: 1921-1986 eläneen saksalaistaiteilijan Joseph Beuysin nimeen vannova teos. Vihreän liikkeen perustajiinkin lukeutuvan Beuysin ohjenuora kuuluu näin: Taiteen tarkoitus on tehdä ihmiset vapaiksi, siksi taide on minulle vapauden tiedettä.
Yksi, kaksi, kolme,
neljä, viisi
Kiekkojen ja mailojen tavallisesti täyttävän pelitilan sinisten ja punaisten viivojen maisemassa käytetään ääntä, säveltä ja sanaa. Yksi, kaksi, kolme ja siitä eteenpäinkin on plakkarissa padovalaisella Massimiliano Righettolla, hän on ryhmän näyttelijä.
Isompia numeroita pyöritellään päädyn katsomossa, jonne on arvioitu mahtuvaksi hyvinkin toistatuhatta uteliasta. Numerot eivät vielä ensiesityksen aattona huimaa; tiistain täyttöä on kolmensadan verran, keskiviikkona vähän paremmin.
Samaan aikaan uimarannalla
Pikkuautoista tunkee ulos hehkeällä Väinölänniemen uimarannalla lastillinen La Biennale di Venezian tanssijoita. Biennaaliin ja italialaiseen tanssielämään muutoinkin vaikuttanut Carolyn Carlson vetää samaan aikaan viimeistä päivää festivaalilla workshopiaan.
Italialaista, valikoitua tanssiporukkaa. J. Beuys Songin tanssijistossa on ripaus myös japanilaista ja espanjalaista verta, viime mainittu solahtaa luineen ja ytimineen rivakasti Kallaveteen.
Barcelonalaisen Jordi Puigdefabrgas Serran tiet ristesivät Carlsonin kanssa kymmenkunta vuotta sitten.
Niinä aikoina, jolloin Kaliforniassa 1943 syntynyt ja 1970-luvun alussa Eurooppaan rantautunut tekijä vaikutti Suomessa. Hän loi Kaija Saariahon musiikille pohjaavan Maan kansallisbaletille ja luotsasi sitten Helsingin kaupunginteatterin tanssiryhmää.
Carlson kosiskelikin Serraa tuolloin Suomeen, mutta nuo produktiosolmut eivät auenneet. Nyt hän on kuin moni muista ollut biennale-tanssiryhmässä kolme tekijänaisen johtamaa vuotta.
Yutaka Takei puolestaan rantautui puolenkymmentä vuotta sitten Ranskaan, haastava yhteys Venetsiaan on jatkunut kahden produktion verran.
Kolmestakymmenestä kolmesta kesästä Liisa Koponen palvelee kalakukkokaupungin festivaalia 29. suvea.
Koponen on puvustusvastaava, joka jäähallin oven avatessaan kertoo sisällä odottavista muovikalvoista, joista Kuopiossa on surrattu hametta ja helmaa. Ei hän itse, ryhmiä on sentään tanssii ja soissa huolehdittavana monia - pyykättäväkin on, yöllä.
Kansainvälistä Beuys-koulua on käynyt yksi vaatturi ja alan suunnittelijaopiskelija Silvia Varotton silmien alla.
Että miksikö muovia. Puhe kun on luonnosta, sen vastakohdaksi tätä materiaalia.
Sattuma korjaa
kaikessa satoa
Vuonna 1986 Carolyn Carlsonin oven takana seisoi nykyinen Mia Delacroix tietämättä kenen uksen ulottuvilla oli. Pariisin oli tuonut joukon nuoria elämänhoukutus. Joukkoon kuului muun muassa nykyinen rva Mika Häkkinen.
Au-pairia Herald Tribunen kautta hakeneen Madame Aubryn salaisuus paljastui aikaa myöten. Mia Delacroix on nyt lasten äiti ja jälleen kuopiolainen, beuyssongilaisten mamma ja opas paikallaan.
20 sitruunaa, litra jugurttia, kaksi litraa öljyä, kirjoja, kukkia eivät totta totisesti ole riittämiin isolla areenalla.
Mia Delacroix aikanaan nuori lapsenpiika, joka lopulta Pariisissa toimi myös Carlsonin puvustajana, on hankkinut Kuopion toteutuksen kivet, oksat, viimeisimmäksi sahannut Mongolian vaahteran oksan: Koivut ovat paikallaan Italiassa, täällä oltava muuta. Kyllä koivujakin lavealla areenalla nähdään, mutta oksat paljaiksi riivittyinä - yhtä lukuunottamatta, ainakin harjoituksissa.
Rintamasuunta
yleisöön nyt
Kuka juoksee täyttä vauhtia pelikenttää edestakaisin, kun aikaa J. Beuys Songin Suomen ensi-iltaan on vajaat rapiat 28 tuntia. Petri Sirviö Huutajien kapelli.
Huutajien repertuaaria 100 minuuttiseen uppoaa vajaa kuudennes. Ja EU:n ympäristöä koskevalla direktiivillä aloitetaan. Runsas vuosi sitten harjoituksissa improvisaatiosta pulpahti uutuus. Bolognalaisen tanssija Silvia Traversin sanat, missä hän haluaa meteliä poikivat Rumoren: Posso avere pódi rumore.
Läpimenoon.
Missä on Petri? Missä on Giovanni? Giovanni Sollima (s. 1962), sellisti, säveltäjä herran armosta. Maailmalla kysytty italialainen nykymuusikko. Hän on se joka soi.
Carolyn Carlson on noussut yleisökatsomon taakse pystytettyyn tekniikkapäätyyn. Varsinainen kenraaliharjoitus lukuisine vaatteenvaihtoineen alkaa lähempänä ajankohtaa, jolloin on vuorokausi tiistain kello 22:een.
Mutta tutut oululaismiehet ovat mustissaan kumikrvatteineen.