Pääkirjoitus

Urheita aikeita vähillä voi­mil­la

Pääministeri Theresa May vakuutti, ettei Britannia aio jäädä EU:n tuulikaappiin. Mitä unionin tilalle tulee, on sitten hämärän peitossa. Mayn ja Britannian ongelmana tulevissa eroneuvotteluissa on, että siltä puuttuvat kovat neuvotteluvaltit.

Britannian äänestäjät ilmaisivat tahtonsa erota Euroopan unionista kansanäänestyksessä viime kesäkuussa. Tiistaina, lähes seitsemän kuukautta myöhemmin, kuultiin lopulta pääministeri Theresa Maylta, millaisin tavoittein Britannia lähtee eroneuvotteluihin. May pyrki myös valaisemaan sitä, mikä Britannian kurssi on ylipäätään tästä eteenpäin.

Puheessa oli useita sovinnollisia elementtejä EU:ta kohtaan. May puhui eurooppalaisista ystävistä sekä eurooppalaisista arvoista, jotka Britannia vastedeskin allekirjoittaa. Samalla pääministeri antoi suuntaviivoja siitä, missä neuvotteluissa kulkevat Britannian jouston rajat.

Britannian peruskysymys uusien suurten linjausten luonnissa on se, riittääkö sen voima tavoitteiden toteutukseen. Britannia ei enää ole tekijä, joka muokkaa maailmaa, vaan maailma muokkaa Britanniaa.

Sama koskee pitkälle Britannian EU-suhdetta. Se ei voi sanella unionille, miten osapuolten suhteet järjestetään tulevaisuudessa. Keskeisissä väännöissä Britannialla on käsissään selvästi heikommat pelimerkit kuin pöydän vastapuolella.

May halusi joka tapauksessa tehdä selväksi, ettei Britannia aio jäädä EU:n ovenrakoon, puoliksi sisälle, puoliksi ulos, vaan todella lähtee.

Se jyrkin vuori kiivettäväksi nousee Britannialle kaupan ja talouden kysymyksissä. Näkymä, jossa yhteismarkkinoilta lähtö iskee jollakin aikataululla Britannian talouteen, on hyvin todennäköinen.

Mayn mukaan Britannia haluaa ”laajimman mahdollisen pääsyn” yhteismarkkinoille ”kunnianhimoisen vapaakauppasopimuksen” avulla. Kuinka laaja ”mahdollisimman laaja” voi olla, selviää neuvottelupöydissä.

EU:n ei pidä solmia sopimusta, jossa Britannia poimii ihmisten, pääomien, tavaroiden ja palvelujen vapaasta liikkuvuudesta hyödyt mutta luistaa vapauksien ylläpitoon liittyvistä ikävistä velvollisuuksista.

Jos Britannia päästetään noin vain nyppimään maukkaimmat palat unionin eduista, tällainen myöntyväisyys rohkaisisi samalle tielle myös muita kriittisiä jäsenmaita. Kun EU neuvottelee Britannian erosopimuksesta, pöydällä onkin myös sen oma tulevaisuus.

Britanniassa on ilmeisesti alettu jo varautua siihen, että Brysselistä ei palata loistavan sopimuksen kera ja fanfaarit soiden. Sen on pakko etsiä uusia kauppakumppaneita. Ulkoministeri Boris Johnsonin mukaan näitä maita on jo tiedossa jonoksi asti. Brexitin ajajiin kuuluva Johnson ei tässä kohdassa voisi muuta sanoakaan.

May käytti puheessaan useampaan kertaan sanaa globaali, maailmanlaajuinen. Ajatus ”globaalista Britanniasta” tuonee monen britin mieleen mukavalla tavalla brittiläisen imperiumin.

Lontoon päättäjillä on kuitenkin lähivuosina kova työ pitää koossa jo Yhdistynyt kuningaskunta. Skotlannin ensimmäinen ministeri on jo väläyttänyt uutta kansanäänestystä Britanniassa eroamisesta, eikä Pohjois-Irlannissakaan kiitetä vapaan liikkumisen mahdollista vaikeutumista sen ja Irlannin tasavallan välillä.