Oulu Päävalmentaja Cade Ackley nakkaa pallon nurmelle.
"Okei pojat. Aloitetaan."
Välivainion puiston nurmella on viitisentoista miestä lämpimänä. Linjamiehet nappaavat patjat kantoonsa, ja hyökkääjät ovat valmiit juoksemaan soikulapallon perässä. Huoltaja Jorma Pääkkönen on hänkin asemissaan nurmen laidalla.
Yhtä puuttuu. Joukkueen huoltolaukku on hukkateillä. Teippausta ei ole tänään tarjolla, eikä jäätä mahdollisiin kolhuihin.
"Ei hätää", Pääkkönen tuumaa.
Ei niin. Vaikka amerikkalainen jalkapallo on maineeltaan kovien miesten kova peli, jossa nivelet paukkuvat ja luut rutisevat, tänään huoltaja voi katsella harjoituksia kädet taskussa.
"Tämä on tällainen vapaaehtoinen ja vähän kevyempi tekniikkatreeni."
Vuodesta 1985 saakka Northern Lightsin joukkueen mukana elänyt huoltaja tietää, millaisesta lajista on kyse. Todellisuus on vähän muuta kuin amerikkalaisen elokuvateollisuuden luoma mielikuva. Ihan niin hurjaa meno ja meininki ei sentään ole.
"Mutta kovaahan se on, kun isot miehet juoksevat täysillä toisiaan vastaan, ja taklaukset viedään loppuun saakka. Välillä voi vähän sattua", Pääkkönen myöntää.
Nivelvammoja
ja murtumia
Jotakin lajin kovuudesta voi päätellä siitä, kuinka paljon urheiluteippiä Pääkköseltä kuluu, kun hän teippaa joukkueensa ottelupäivänä pelikuntoon.
"Kauden alussa saattaa riittää kymmenen rullaa, loppukaudesta teippiä voi mennä viisinkertainen määrä."
Vakuutusyhtiön tekemissä loukkaantumisriskien kartoituksessa amerikkalainen jalkapallo sijoittuu korkealle. Käytännön kokemusta lajin kovuudesta on myös urheilulääkäriasemilla.
"Isojen miesten vauhdikas kontaktilaji. Vammoja syntyy väkisin", liikuntalääketieteen erikoislääkäri Tiina Nylander ODL:n liikuntaklinikalta sanoo ja listaa yleisimmät vammakohdat.
"Pää, olkapäät, polvet, nilkat ja jalkaterät. Aivotärähdyksiä, sijoiltaan menoja, nivelvammoja, murtumia ja ruhjeita."
Pääkköselle lista on tuttu. Tosin hänen havaintojensa mukaan päävammoja syntyy enää todella harvoin. Pelaajien käyttämät ilmatäytteiset kypärät suojaavat iskuilta erinomaisesti. Nivelet ja raajat joutuvat päätä kovempaan kyytiin. Nivelet ovat kovilla, kun päälle rysähtää yllättäen kasa miehiä.
"Tyypillinen loukkaantumistilanne syntyy, kun pelaaja luulee, että tilanne on ohi, ja sitten rytisee. Lajin luonne on tällainen, aina ei pysty ennakoimaan, mitä seuraavaksi tapahtuu", Pääkkönen sanoo.
Loukkaantumisalttiuteen vaikuttavat amerikkalaisessa jalkapallossa samat lainalaisuudet kuin muissakin lajeissa. Huonosti harjoitellut ja väsynyt pelaaja loukkaantuu virkeämpää herkemmin. Hyvällä lajitekniikallakin välttää monta ruhjetta ja vääntymää. Oma merkityksensä on myös huoltajan ammattisilmällä.
"Kentälle päästetään vain terveet pelaajat. Vammoistaan toipuvat saavat seisoskella kentän laidalla kädet taskussa."
Omilla teillään ollut huoltolaukkukin on löytynyt, mutta käyttöä sille ei ole. Pääkkönen saa katsella harjoitukset loppuun kaikessa rauhassa. Paikkailtavaa ei ole tullut.
Ryminällä kohti
Vaahteraliigaa
"Joukkue on sekoitus nuoria kehittyviä pelaajia ja kokemusta. Kyllä tuolla porukalla pitäisi pärjätä", Pääkkönen arvioi.
Northern Lightsin tavoite on nousu Vaahteraliigaan, josta se luopui kauden 2002 jälkeen. Viimeiset neljä vuotta oululaisjoukkue on pelannut 1. divisioonaa ja kerännyt liigassa tarvittavaa kokemusta ja voimaa. Kokemuksen ja yhteen pelaamisen merkitys lajissa on suuri - esimerkiksi kelpaa vuoden 1990 pronssia voittanut Northern Lightsin joukkue.
"Se oli useamman vuoden kehityksen tulos. Porukassa oli vain 22 pelaajaa, mutta ydinjoukko oli monta vuotta kasassa."
Northern Lightsin kausi alkaa sunnuntaina 31.5. vieraspelillä Porissa Bearsia vastaan.