Pääkirjoitus

Ur­hei­lus­ta ei saa tehdä va­rak­kai­den herkkua

Lasten ja nuorten harrastusmahdollisuudet ovat Suomessa parantuneet huimasti parissakymmenessä vuodessa.

Lasten ja nuorten harrastusmahdollisuudet ovat Suomessa parantuneet huimasti parissakymmenessä vuodessa. Kunnat ja yksityiset toimijat ovat rakentaneet suorituspaikkoja kuten monipuolisia sisäpelitiloja sekä jalkapallo- ja jäähalleja. Suomi on suorituspaikoiltaan urheilun kärkimaita maailmassa.

Vaikka tiloja on entistä enemmän, harrastuskustannukset ovat karanneet monen perheen ulottumattomiin. Urheilun harrastaminen on monelle mahdotonta korkean hinnan takia. Liikuntaharrastuksiin kuluu edullisimmillaankin useita tuhansia euroja vuodessa asuinpaikasta ja lajista riippuen.

Opetus- ja kulttuuriministeriön kuluneella viikolla julkistaman tutkimusraportin mukaan urheiluharrastuksen hinnat ovat nousseet jopa kaksin- tai kolminkertaisiksi kymmenessä vuodessa. Suunta on aivan mahdoton jos sitä vertaa vaikkapa elinkustannusten nousuun.

Raportin mukaan kokonaiskustannukset syntyvät monista yksittäisistä ja erillisistä kustannuksista, joita urheilun päättäjätahot eivät useinkaan havaitse.

Välineet, seurojen kuukausimaksut, kilpailumatkat ja vakuutusmaksut ovat leveä rahareikä, jonka täyttäminen vaatii perheiltä monesti liian suuria uhrauksia.

Huolestuttavaa on, ettei Suomessa voi enää harrastaa junioriliikuntaa kuten ennen vanhaan. Kaikki valmennus tuntuu nykyään tähtäävän yksinomaan huippujen seulontaan.

Urheiluseurat voisivat ryhtyä tarjoamaan totisen urheiluharrastuksen lisäksi myös maksuiltaan edullisempaa kuntoliikuntaa. Jääkiekko on hauskaa, vaikkei harjoittelisikaan viidesti viikossa.

Kaikilla pitää olla mahdollisuus liikkumiseen jo kansanterveydellisistä syistä.