Suomen Liikunta ja Urheilu selvittää vuosittain noin puoli tusinaa seksuaalista häirintä- tai hyväksikäyttötapausta urheilu- ja liikuntaseuroissa.
"Tarkkaa määrää ei pysty arvioimaan. Viidesosa suomalaisista on mukana seurojen toiminnassa, ja urheilu heijastaa yhteiskuntaa hyvässä ja pahassa", SLU:n yhteiskuntavastuupäällikkö Nelli Koivisto sanoo.
Tapausten määrä on noussut puoleen tusinaan parin viime vuoden aikana, aikaisemmin niitä ilmeni harvemmin. Häirinnästä ja hyväksikäytöstä on keskusteltu urheilujärjestöissä viiden viime vuoden ajan, Koivisto sanoo.
"Nyt meillä on sanoja puhua tästä asiasta. Sitä on edesauttanut myös yleisesti käyty keskustelu."
Koivisto sanoo kannustaneensa häirintään törmänneitä seuroja keskustelemaan asiasta myös lajiliittonsa kanssa.
"Lajiliitoille tapauksista kertyy arvokasta tietoa ja kokemusta", hän sanoo.
Koivistoa kuuli muutama kymmenen oululaista seura-aktiivia Oulun LiikunNaisten ja Pohjois-Pohjanmaan Liikunnan järjestämässä seminaarissa Oulussa tiistai-iltana.
Taustoja ei tarkisteta
Kärppäklubille kerääntynyt urheiluväki ihmetteli, miksei seuroihin vapaaehtoistyöhön tulevien aikuisten taustoja tarkisteta hyväksikäyttötuomioiden varalta, tai voiko seuraa rangaista siitä, ettei se puutu häirintä- tai hyväksikäyttöepäilyihin esimerkiksi omaa mainettaan suojellakseen.
"Rikosrekisteri tarkistetaan vain, jos on kysymys kunnan ostamasta liikuntapalvelusta", Koivisto sanoo.
"Yksi ongelma on tietysti se, että urheilun ja liikunnan piirissä toimii puoli miljoonaa aikuista vapaaehtoista. Kun taustoja on tarkistettu, tuomioita on kuitenkin löytynyt."
Seuran vastuussa ongelmallista on se, että esimerkiksi valmentajasopimukset saattavat olla epämääräisiä tai puuttua kokonaan.
"SLU:lla on valmentajasopimusmalli, jossa häirinnästä ja hyväksikäytöstä saa saman kaksi vuotta toimitsijakieltoa kuin dopingrikkomuksesta", Koivisto sanoo.
"Toiveena on, että aiheesta saataisiin mukaan edes minimioppimäärä, kun valmentaja- ja ohjaajakoulutusta kehitetään. Nyt sen käsittely riippuu täysin lajista."
Yleensä häirintä- tai hyväksikäyttöepäily, tuomiosta puhumattakaan, on lopullinen niitti seuratyölle.
"Ei seura voi luottaa valmentajaan, joka esimerkiksi toistuvasti luo seurustelusuhteita nuoriin valmennettaviinsa, vaikkei se oikeusprosessiin johtaisikaan", Koivisto huomauttaa.
Nimettömyys tuo objektiivisuutta
Tapausten selvittämisessä objektiivisuus on usein mahdollista vain niin kauan, kun epäillyn nimi ei ole tiedossa.
"Jos epäilty on yhteisössään arvostettu ja iso tekijä, estot ja epäröinnit astuvat mukaan kuvaan", Koivisto sanoo.
"Eräässä seurassa koettiin, että nimettömyyden suojassa tapaus voitiin arvioida asiaperustein. Kun oli yhteisesti todettu, että häirintä on tuomittavaa, oli helpompi ottaa nimet mukaan keskusteluun", hän kertoo.
"Näin ihmisten väliset suhteet alkoivat vaikuttaa asiaan vasta myöhemmin."